The Bumper Book of Pop Hits
 |
| https://s3-eu-west-1.amazonaws.com/ |
Ensinnäkin siinä on sata laulua. En arvosta kokoelmakirjoja, joissa on säälittävät parikymmentä kappaletta. Ohuet lehtiset on tarkoitettu soundtrack-kirjoja ja jonkin tietyn albumin nuottivihkoja varten. Jos teet kokoelmaa, tee kunnollinen.
Olen selaillut läpi paljon laulukirjoja ja oppinut tunnistamaan hankalan formaatin. Sellaiset nuotit, jotka on tungettu mahdollisimman pieneen sivumäärään, tekevät laulamisen vähän hankalaksi. Jos yhdellä nuottirivillä on viiden ei-identtisen säkeistön tavarat ja viisikymmentä erilaista "hyppää seuraavaksi tänne" -merkkiä, se vain vaikeuttaa laulamista auttamisen sijaan. Tämä kirja on ymmärtänyt, millaisista nuoteista on hyvä laulaa. Lauluille on annettu tarpeeksi tilaa ja nuotit on kirjoitettu selkeästi. Käännän mieluummin sivua kuusi kertaa kuin tihrustelen jotain kärpäsen kakkaa. Toki se tekee kirjasta aika massiivisen, mutta onhan sen nimikin The Bumper Book.
Erityiskiitos on annettava siitä, että nuotit ovat oikeilla korkeuksilla. En ikinä lakkaa ihmettelemästä, miksi joihinkin nuottikirjoihin biisit on laitettu vähän eri korkeuteen kuin alkuperäinen versio. Ja vielä ilman että asiasta edes mainitaan missään. On eri asia muuttaa nuotteja miesäänien ja naisäänien välillä, mutta miksi muutetaan pari sävelaskelta. Ihme hämmennystä aiheuttaa vaan sellainen.
Toki suurin syy sille, miksi pidin tästä kirjasta, on sen biisivalikoimassa. Kirjassa on runsaasti kappaleita, joita voisin harkita laulutunnilla kokeilevani.
Olen hieman yllättynyt siitä, kuinka paljon minulla riitti juttua yhdestä laulukirjasta.
5 / 6 onnistunutta lauluesitystä
The Bumper Book of Pop Hits kuittasi vuoden 2017 kirjahaasteesta yhden kohdan
Ite inhoon noita joissa on tosi monta kappaletta koska niiden kanniskeleminen kirjaston, laulutunnin ja kodin välillä on murhaa. Arvostan myös jos biisi mahtuu noin kolmelle sivulle (kunhan on järkevästi) koska en halua käyttää koko tulostussaldoani saakelin nuottien kopioimiseen (nimim. viimeksi kopioin kaksi yhdeksän sivun biisiä, ettäh). Ja korkeuksiahan muutetaan yleensä sen takia että se biisi olisi mahdollisimman accessible eri äänialoille, mun laulunopettaja puhuu ns "toivelaulukorkeudesta". Eli mahdollisimman monta nuottia tungetaan siihen viivastolle, ja aina mieluummin alas kuin ylös. Se on vähän ärsyttävää mutta ihan ymmärrettävää musta. Ja siitä ei tosiaan tarvi ilmottaa jos se ei oo originaali korkeus, tyypillisempää kai on että ilmoitetaan jos se ON originaali korkeus
VastaaPoistaSelvästi on hyvin eri maku meillä 😄. Mulla on se etu että saan tulostaa laulustudiolla biisejä niin paljon kun sielu sietää. Ja mua häiritsee se korkeuksien säätö siksi, että ne on paljon vaikeempi oppia kun ei voi kuunnella alkuperäistä. Mä opin nimen omaan kuulemalla ja meen vaan sekaisin, kun nuotti on eri korkeudella kun mitkään spotifysta löytyvät versiot 😄
PoistaJännittävää. Tai siis mäki opettelen biisit kuuntelemalla mut mulle ei oo mikään ongelma vaikka se ois eri korkeudella kuin mitä laulan. Mä vaan laulan siltä korkeudelta mikä pianosta annetaan, en varmaan edes huomais jos mun opettaja nostais tai laskis sitä mitään sanomatta. Kun ne on kuitenki ne sävelkulut ja rytmit mitä mä siitä nauhalta opin, eikä mitkään tasan tarkat nuotit. Lähinnä mua harmittaa se biisien laskeminen toivelaulukorkeudelle siksi että korkeaäänisenä ihmisenä mun on hyvin vaikea löytää mitään järkevällä korkeudella olevaa nuottia itselleni
Poista