Kotiopettajattaren romaani -yllättävän moderni aikaansa nähden

kirjakammari.blogspot.

Ensimmäisen kirja-arvion aika! Vihdoinkin!

Kuten kuvasta näkyy, käsiteltävä kirja on Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaani. Juonipaljastuksia olen joutunut käyttämään, joten etene varovasti, jos et tahdo spoilaantua.

Luin tämän kirjan koulussa äidinkielen viidennellä kursilla, joka loppui jo ajat sitten. Vähän kauhistutti, ehdinkö saada sen luettua, sillä aikaa oli suhteellisen vähän ja kirjassa on yli 500 sivua. Hyvinhän tässä kuitenkin kävi. Ihan en saanut luettua ennen kirjallisuusesseen kirjoittamista, mutta tarpeeksi vaikutteita sain pystyäkseni siitä sellaisen kirjoittamaan. Joululomalla sain kuitenkin kirjan loppuun asti lukenut ja voin jakaa ajatuksiani teoksesta.

Mistäs sitä aloittaisi? Minulla on paljon ajatuksia Kotiopettajattaren romaaniin liittyen. Yleisesti voisin kertoa, että romaani on ajalleen tyypilliseen tapaan jaettu selkeästi kolmeen osaan.

Ensimmäisessä osassa kerrotaan Janen lapsuudesta ja nuoruudesta ensin hänen tätinsä rouva Reedin luona ja sitten Lowoodin sisäoppilaitoksessa. Kirjan alku on hieman surullista ja toisinaan ahdistavaakin luettavaa, sillä Janen elämä on ajoittain hyvinkin kurjaa. Lowoodissa hän tapaa ihanan Helenin, johon minä ainakin rakastuin välittömästi. Helen on viisas ja hyvä. Hän opettaa kiihkeää ja äkkipikaista Janea muistuttaen häntä oikeanlaisesta elämästä. "Vihaa ei kukisteta väkivallalla - eikä vääryyttä kostamalla. -- Rakastakaa vihollisianne, siunatkaa niitä, jotka teitä sadattelevat, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat ja vainoavat." Hänen kuolemansa koskettaa syvästi niin Jane Eyrea kuin lukijaakin.

Toisessa osassa Jane pääsee töihin kotiopettajattareksi Thornfieldin kartanoon. Siellä hän opettaa nuorta Adèlea ja tutustuu kartanoon isäntään herra Rochesteriin. Janen ja herra Rochesterin välille syntyvästä romanssista kirja onkin parhaiten tunnettu. Tässä kohtaa minulla menee sukset ristiin kirjan kanssa. Herra Rochester on nimittäin todella kaukana miesihanteestani. Hän on kylmä, etäinen, ärsyttävä, kiihkeä, äkkipikainen, kontrolloiva ja omistushaluinen. Heidän suhteensa kehittymistä seurataan tarkasti ja pitkällä aikavälillä. Kun kartanon salaisuus lopulta paljastuu, alkaa kirjan kolmas osa.

Kolmannessa osassa on hyvin paljon sitä moderniutta, joka yllätti minut kirjaa lukiessani. Jane Eyreä lähtee kartanosta ja vaikeuksien jälkeen alkaa rakentaa uutta elämää itselleen. Hän onnistuu hankkimaan itselleen tasaisen ja tyydyttävän elämän ja ihmisiä lähelleen. Hän ei ole täysin onnellinen, mutta menee elämässä eteenpäin. Ihmiset, joita hän tapaa, etenkin John, muuttavat Janea ja hänen arvomaailmaansa jälleen. Kun Jane lopulta tekee ratkaisevan päätöksensä, on hän aivan eri ihminen kuin se, joka saapui Thornfieldiin kirjan alkupuolella.

Jane Eyreä on mielestäni loistava ja mielenkiintoinen henkilö. Hänellä on vahvat mielipiteet, pitävä moraali ja voimaa jatkaa eteenpäin vaikeina hetkinä. Kirjassa on todella runsaasti hänen päänsisäisiä monologejaan, joissa on toisinaan aikaansa edelläkin olevia suuntauksia naisten yhteiskunnalliseen paikkaan liittyen. Vaikka en ollut kovin useinkaan samaa mieltä hänen päätöksistään, oli häntä pakko ihailla. Charlotte Bronte onnistui luomaan uskottavan, rohkean ja vahvan naisen, joka on jättänyt jälkensä kirjallisuuden historiaan.

Charlotte Brontë: Kotiopettajattaren romaani, 1847, Kariston Kirjapaino Oy, englantilainen alkuteos Jane Eyre, suomentanut Kaarina Ruohtula, 542 sivua