Uusia näkökulmia: Marilyn

Alunperin päädyin lukemaan tätä kirjaa ainoastaan siksi, että kirjahaasteessa täytyi lukea kirja, jossa olisi mukana Marilyn Monroe. Päädyin kuitenkin saamaan irti paljon enemmän.

https://images-na.ssl-images-amazon.com/

Gloria Steinem: Marilyn

Gloria Steinemin riisutussa kosketuksessa Marilyn Monroen elämään ja henkilöön, pääsemme näkemään kaikkien tunteman Marilynin julkisuussivun toisenlaisia puolia. George Barrisin tunteikkaat kuvat kehystävät Steinemin empaattista otetta.

Tämä kirja on todella hyvä valinta sellaisille, jotka tahtovat tutustua Marilyn Monroen elämään tarkemmin. Itse en tiennyt hänestä kovinkaan paljon yleisen tietoisuuden lisäksi ja olikin todella kiinnostavaa saada kontekstia yhteen ikoniseen julkisuuden henkilöön. Steinemin teksti ottaa suoraan kantaa siihen, miten jotkut Marilynin elämästä kirjoitetut kirjat ja muut tekstit seksualisoivat ja samalla mystisoivat Monroen joksikin traagiseksi seireeniksi sen sijaan, että näkisivät hänet ihmisenä. Steinem ei lähde kaunistelemaan tai kauhistelemaan Monroeta, vaan antaa tekstin puhua puolestaan.

Kun kirjailija ei ole sokaistunut Monroe-myytistä, hän kykenee saamaan aikaan monisyisen kuvan. Marilyn Monroe eli Norma Jean Baker koki elämänsä aikana suuria ja hienoja hetkiä sekä yhtä suuria traagisia asioita. Itse ainakin koen oppineeni todella paljon sekä Marilynistä että yleisemmin hänen aikansa Hollywoodista. Barrisin kuvat ovat erinomainen valinta tähän kirjaan, sillä ne näyttävät Marilynin lukuisissa eri valoissa, iloisena, vakavana, leikkisänä, melankolisena. Ne auttavat luomaan koko kirjaan tiettyä aitouden tunnetta. Kirjan tarkoitus ei ole sääliä Marilyniä tai toisaalta asettaa häntä jalustalle. Arvostin tätä otetta suuresti.

Varoituksena on sanottava, että tätä kirjaa lukiessa saa toisinaan olla kauhuissaan ja raivoissaan siitä, millaisia miehiä Marilyn joutui elämänsä aikana kohtaamaan ja kestämään. Lähes jokaisessa luvussa kävi ilmi jälleen joku uusi mies, joka yritti käyttää hyväkseen Marilynin rakkauden- ja läheisyydenkaipuista luonnetta ja hyväksynnän tarvetta. Pari kertaa sain hengitellä todella syvään. Muutenkin tämä on todella paljon ajatuksia herättävä kirja ja huomasin miettineeni siinä olleita asioita vielä useamman päivän päästä. Lukukokemustani häiritsi valitettavasti se, että kirjastosta lainaamastani kappaleesta puuttui sivuja ja etenkin lopussa oli suurempi kuin kymmenen sivun aukko. Ehdin silti saada hyvän määrän sisältöä ja olen iloinen, että olen nyt lukenut tämän kirjan.

4 / 5 näyttelemisen oppituntia

Gloria Steinem & George Barris: Marilyn, 1988, H. Holt, 182 sivua

Helmet2019:
3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue
8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen

Helmet2018:
21. Kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi

Helmet2016:
22. Kirjassa mukana Marilyn Monroe

Yllättävän maanläheinen: Shockaholic

Olen jo pitkään tahtonut tutustua Carrie Fisherin kirjoituksiin ja niinpä tartuin viimein tilaisuuteen.

https://upload.wikimedia.org/

Carrie Fisher: Shockaholic

Shockaholic on Carrie Fisherin toinen muistelmateos, jonka aiheisiin kuuluvat muun muassa suhde hänen isäänsä Eddie Fisheriin, elämä kahden näyttelijän lapsena Hollywoodissa, Star Wars, huumeet ja alkoholi, läheisen kuolema, Michael Jackson, ja tietenkin kirjan nimenkin innoittanut sähköterapia, jota Fisher sai masennuksensa hoitoon.

Elämäkertoja on aina hieman haastavaa arvioida eikä Shockaholic ole poikkeus. Fisherin tyyli kirjoittaa ja käsitellä on kuitenkin niin omalaatuinen, että kirja erottuu edukseen muistelmateosten valtamerestä. Maailmassa, jossa kaikki kirjoittavat muistelmiaan, Carrie Fisherillä on tarjota jotain ainutlaatuista. Hän käsittelee aiheitaan voimakkaasti ja kaunistelematta huumorin keinoja käyttäen, mutta samalla tekstissä on jotain hyvin herkkää ja lukija kokee päässeensä todistamaan aitoja ja inhimillisiä hetkiä. Shockaholic ei myöskään ole turhan pitkä eikä Fisher muutenkaan harrasta jaarittelua.

Kirjan kontekstina toimii voimakkaasti julkisuus, Hollywood ja kaikki siihen liittyvä raadollisuus. Fisher ei yritä tehdä julkkiksen elämästä ihannoitavaa tai tavoiteltavaa, vaan kuvaa sen enemmän pakollisena pahana, joka tulee näyttelijän tai laulajan työn ohella. Hän kuvaa myös hienosti sitä hirveää yksinäisyyttä, epäluottamusta ja ahdistusta aiheuttaa se, kun kaikki haluavat jotain tai ihannoivat jotain luomaansa kuvaa ja unohtavat itse ihmisen.

Fisher päätyi julkkiksen elämään jo lapsena äitinsä helmoissa ja sai todellakin kokea kaikki sen mukanaan tuomat rumimmat ja vaikeimmat asiat. Shockaholic ei kuitenkaan ole mikään valitusteos, vaan Fisher kuvaa kaikkia sen puolia rehellisesti. Hän kuvaa huomionhalua, kimaltelevan elämän houkutusta ja valokeilan vetoa. Arvostan Fisherin tyylissä muutenkin sitä, että kaikessa arvostelussaan hän ei koskaan aseta itseään muiden yläpuolelle, vaan katsoo tapahtumia samalta tasolta. Hänellä on myös suuri määrä myötätuntoa sekä muita että itseään kohtaan.

Shockaholic on kiinnostava teos myös siksi, että se herättää paljon ajatuksia. En ollut kaikesta Fisherin kanssa samaa mieltä eikä minun tarvinnutkaan olla. Kirjaa ei ole kirjoitettu siksi, että kaikki samaistuisivat siihen ja olisivat Fisherin kanssa samaa mieltä. Se on muistelmateos samalla, kun se läväyttää lukijansa kasvoille suuria totuuksia elämästä. En ollenkaan ihmettele, miksi monet julkkikset luovat suhteita ainoastaan toisten julkkisten kanssa. Silti julkisuuden taustasta huolimatta Fisher kuvaa kaikkia samoja tunteita, joita tavalliset tallaajat saattavat joutua kohtaamaan. Huonoja selviytymiskeinoja ystävän kuoleman jälkeen, huolta siitä millainen vanhempi on lapselleen, vaikeutta päästä eroon addiktiosta, monimutkaisia suhteita omiin vanhempiin.

En lukenut muuta kuin Carrie Fisherin twitter-tiliä ennen hänen kuolemaansa, mutta näin jälkijunassa olen todella vasta alkanut arvostaa sitä, kuinka monimutkainen ja ainutlaatuinen ihminen hän todella oli. Carrie Fisher toi monille ihmisille iloa, lohtua ja elämyksiä. Hän selvityi kaikista vaikeista asioista, joita elämä hänen päälleen asetti ja olisin toivonut hänen saavan enemmän vuosia elää omaa elämäänsä.

En oikein osaa antaa tähtiä elämäkerroille, joten jääköön tämäkin nyt ilman.

Carrie Fisher: Shockaholic, 2011, Simon & Schuster, 176 sivua

Helmet2019:
21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja

Helmet2017:
11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun kirjailijan kirjoittama kirja
36. Elämäkerta tai muistelmateos

Helmet2016:
26. Elämäkerta tai muistelmateos

Falafel käsilaukussa

Tämä teos on Oman hyllyn unohdettu eri syistä kuin monet muut. Odotin nimittäin kauan, että kirja suomennettaisiin, mutta kun sitä ei alkanut kuulua ostin sen englanniksi. Kieli oli silloin kuitenkin hieman liian haastavaa laatua minulle, että jätin sen odottamaan sopivampaa hetkeä. Nyt sain sitten vihdoin aikaiseksi siihen tarttua.

Caitlin Moran: Moranthology

http://ecx.images-amazon.com/

Caitlin Moran on brittiläinen kolumnisti, toimittaja, kriitikko, feministi ja kirjailija. Moranthology on kolmas häneltä julkaistu kirja. Edellinen oli naiseutta ja feminismiä käsittelevä Naisena olemisen taito. Moranthology on kokoelma hänen parhaita kolumnejaan esipuheiden kera. Aiheet vaihtelevat aivan laidasta laitaan aina Obaman politiikasta oravien sukuelimiin.

Heti alkuun on sanottava kaksi asiaa. 1) Tämä ei ole yhden illan juttu. Moran kirjoittaa runsasta, ajatusrikasta ja hengästyttävää tekstiä. Kolumnien aiheet vaihtelevat suuresti ja toisinaan Moranin tahdissa on vaikea pysyä. Ole siis itsellesi armollinen ja lue vain pari kolumnia kerrallaan, ettei tule päänsärkyä. 2) Moranthology vaatii hyvää englannin kielen taitoa. Moran on perehtynyt kirjoittamisen saloihin vuosia ja se näkyy kielen tasossa. Jotkut sanavalinnat voivat siis tuottaa ongelmia varsinkin meille, jotka ovat omaksuneet amerikanenglannin. Moran taas viljelee varsinkin alussa hyvinkin ahkerasti brittiläisiä sanamuotoja, joiden kanssa joutuu hieman hikoilemaan.

Kuten jo aiemmin mainitsin, Moranthology on aiheidensa suhteen hyvin laaja-alainen. Omia suosikkejani olivat hänen arvionsa TV-sarjojen maailmasta ja sellaisten julkkisten kommelluksista, jotka oikeasti tunsin. Hauskoja olivat myös kolumnit niistä omituisimmista aiheista, kuten hiuksista. Moranille tyypillinen hieman omalaatuinen feminismi myös loistaa toisinaan läpi aika vahvastikin. Kirjan alku on valitettavasti aika hyydyttävä, sillä se käsittelee brittien sisäpolitiikkaa. En tiedä aiheesta oikeastaan yhtään mitään, joten kaikki loistavat arviot menivät minulta täysin ohi. Se on sikäli valitettavaa, että rakastan politiikasta tehtyä huumoria ja se naurattaa minua suuresti.

Jo Naisena olemisen taito teki hyvin selväksi, että Caitlin Moran on todella omalaatuinen persoona. On lähes uskomatonta, kuinka paljon voi ihminen ehtiä tehdä ja kokea niin erikoisin tavoin kuin hän. Ihailen suuresti kaikkia niitä saavutuksia, joihin hän on jo päässyt. Eniten ihailen kuitenkin hänen kykyään selvitä aivan järkyttävistä kommelluksista. Menee aivan yli minun hilseeni, miten joku voikaan onnistua viemään itsensä niin moniin äärettömän kiusallisiin hetkiin ja jatkaa eteenpäin yhtä kirkkain mielin. Caitlin Moran onkin yksi ainoita henkilöitä, joiden kiusallisuus ei ahdista minua. Hän kuvailee tapahtumat niin rempseällä tavalla, ettei minun tee mieli heittää kirjaa lattialle ja piiloutua peiton alle. Ei ihme, että ihmisellä tosiaan on niin paljon erinomaista kirjoitettavaa, kun hän ei tosiaan osaa tehdä asioita itsensä kannalta järkevimmällä tavalla. Parempi niin meille lukijoille.

4 / 6 Daily Mailin mielipiteiden vastustamista vain siitä syystä, että kyseessä on Daily Mail

Caitlin Moran: Moranthology, 2012, Ebury Press, 357 sivua

Ereita sai tapansa mukaan oman kirjansa ajoissa luettua ja hänen aikataulussa olevan arvionsa voit lukea täältä.

Moranthology kuittasi Helmetin kirjahaasteesta kaksi(2) kohtaa

15. Kirja, jonka lukemista olet harkinnut jo pitkään
47. Hauska kirja