Joukkoon kuulumaton: Eläinten vallankumous

https://www.kirjasampo.fi/

George Orwell: Eläinten vallankumous

Hieman erikoinen otsikko johtuu siitä, että tämä kirja ei sovi pian julkaisemaani usean kirjan postaukseen.

"Kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia, mutta jotkin eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset."

Eläinten vallankumous oli lukuprojektina Kirja&Kakku -lukupiirissä, jossa käyn. Myönnetään, tämä on ensimmäinen kirja, jonka olen lukupiirin tiimoilta lukenut kokonaan. Toisaalta Eläinten vallankumouksessa on huikaisevat 126 sivua, joten ei ollut kovin haastavaa.

Kartano -nimisellä farmilla eläimet nousevat kapinaan ja ajavat omistaja Jonesin pakoon. He muuttavat tilan nimen Eläintilaksi ja alkavat johtaa sitä tasa-arvon ja vallankumousten aatteiden mukaisesti. Muita älykkäämmät eläimet, siat, ottavat logistiikkakysymykset hoitaakseen ja muille eläimille työt jaetaan taitojen ja jaksamisen mukaan. Aluksi kaikki on paremmin kuin ennen. Ruoka-annokset ovat suurempia, lepoa on enemmän ja eläimet ovat onnellisia. Vapaus tuntuu hienolta. Yhteistuumin eläimet kehittävät Eläintilan säännöt, jotka kirjoitetaan suuren ladon seinään. Vallanhimo kuitenkin sokaisee nopeasti ja olot lähtevät vierimään kovaa vauhtia huonompaan. Lopulta käskytkään eivät ole enää samanlaisia kuin aluksi.

Eläinten vallankumous oli mielestäni nerokas kirja. Päälle päin se on yksinkertainen ja helposti ymmärrettävä, mutta sisältö jää mietityttämään myöhemmin. Tapahtumat kuluvat nopeassa tahdissa eikä mitään kohtaa alleviivata. Kirjaa voi tulkita monin eri tavoin. Esipuheessa annettu on vain yksi vaihtoehto. Eläinten vallankumouksesta voi huomata myös yhtymäkohtia nykyhetkeen.

Mielestäni tämä kirja kuuluu yleissivistykseen ja siihen on myös paljon viittauksia muualla mediassa. Suosittelen ehdottomasti sen lukemista aivan kaikille. Myöskään sivumäärä ei ole suuri haaste kenellekään.

4 ½ / 6 Lumipallon sabotaasiretkeä.

George Orwell: Eläinten vallankumous, Animal Farm, 1945, suomentanut Panu Pekkanen, 1969, WSOY, 126 sivua

Helmikuun klassikko, keskiaika

https://www.kirjasampo.fi/

Dante Alighieri: Jumalainen näytelmä (osa Helvetti)

Keskiaikainen klassikko on siis Danten Jumalaisen näytelmän ensimmäinen osa eli Helvetti. Se on ymmärtääkseni myös kirjan tunnetuin ja siihen on paljon viittauksia kaikkialla viihdemaailmassa. Heti alkuun täytyy myöntää, että olin hiukan laiska, enkä jaksanut lukea koko teosta. Perustelin asian tietenkin itselleni sujuvasti muistuttamalla, että kirjalistan mukaan ainoastaan Helvetti oli pakollinen.

Jumalainen näytelmä on runoelma Danten kolmiosaisesta matkasta tuonpuoleiseen. Osat ovat Helvetti, Kiirastuli ja Paratiisi. Nimet puhuvat puolestaan jaksojen sisältöä mietittäessä. Kirjaa voi tulkita monella eri tavalla, muun muassa matkakertomuksena, henkilökohtaisena puhdistumisena tai ihmiskunnan moraalisen rappion ja syntien rankaisemisen kuvauksena.

Helvetissä Dante matkaa läpi yhdeksän piirin, joihin syntiä tehneet ihmiset on jaettu synnistä riippuen. Esimerkkeinä voisin mainita seitsemännen piirin, johon joutuvat väkivaltaa tehneet. Kyseinen piiri on vielä jaettu erikseen kolmeen kuiluun. Ensimmäisessä ovat väkivaltaa lähimmäisiä kohtaan tehneet. Heidän rangaistuksenaan on uida kiehuvassa verijoessa, jota vartioivat jousipyssyin aseistetut kentaurit. Toisessa kuilussa ovat väkivaltaa itselleen aiheuttaneet eli tehneet itsemurhan. He ovat muuttuneet puiksi, joista harpyijat repivät oksia. He voivat puhua vain, jos heidän vertaan vuodatetaan. Kolmannessa kuilussa ovat väkivaltaa Jumalaa, luontoa ja järjestystä kohtaan tehneet. Heidän rangaistuksenaan on vaeltaa aavikolla tulisateen alla, missä jumalanpilkkaajat kiroavat Jumalaa, koronkiskurit konttaavat rahasäkit kaulassa ja sodomiitit vaeltavat päätymättä koskaan minnekään.

Kaikkien näiden kauheiden näkyjen läpi Dantea on saattamassa antiikin runoilija Vergilius. Kirjasta huomaa muutenkin kirjailijan ihailleen antikkiia. Antiikin viisaat ja muut hyveelliset, mutta kastamattomat ihmiset ovat Helvetin ensimmäisessä piirissä. Heitä ei varsinaisesti rangaista mistään ja Vergiliuksenkin vakituinen paikka on siellä. Ainoa heitä vaivaava asia on ikuinen Jumalan kaipuu. Vergiliuksen lisäksi kirjasta löytyy runsaasti muita antiikin ihmisiä. Osa heistä vartioi muita piirejä.

Jumalainen näytelmä oli mielenkiintoinen ja varmasti sivistävä lukukokemus. Sen kieli oli toisinaan aika vaikeaselkoista, vaikka luin uudemman suomennoksen. Osa piireistä oli aika raakoja ja mielikuvat jäivät pitkäksi aikaa mieleen. Kirjassa oli myös todella paljon valaisevaa kuvitusta. Niistä suurin osa ei näyttänyt mitään kovin karmeaa, mutta muutama hieman liiankin tarkka kuva oli. Dante oli päähenkilönä toisinaan aika ärsyttävä. Hän oli täydellisen hyveellinen ja koki suurta empatiaa ja sääliä kaikkia tuomittuja kohtaan. Hän myös ihaili opastaan suunnattomasti.

Vaikka osa Helvetti ei ole kovin pitkä, se on monimutkaista ja raskasta kieltä ja sen lukemiseen menee aikaa. Se vaatii myös keskittymistä. Suosittelen kuitenkin haasteena!

Dante Alighieri: Jumalainen näytelmä, kirjoitettu 1300-luvun alussa, suomentanut Elina Vaara, 1963, WSOY, alkuteos on italiankielinen, 294 sivua

Joskus jotain elämää suurempaa

Scott Lynch: Locke Lamoran valheet

https://kuvat.suomalainen.com/

Locke Lamoran valheet on kirja herrasmiesvarkaista, jotka varastavat Camorrin rikkailta silkasta varastamisen ilosta. He kehittävät monimutkaisia huijauksia, joista uhrien on mahdotonta välttyä. Asiat ovat kuitenkin muuttumassa, sillä joku on ottanut Locke Lamoran ja hänen kumppaninsa tähtäimeensä. Vai onko kyse sittenkin jostain paljon suuremmasta?

"Ymmärtäminen on ylellisyyttä ja sitä sinä et nyt saa. Pahoittelen."

Kyseinen sitaatti tiivistää kirjan perusidean loistavasti. Locke Lamoran valheet on erittäin intensiivinen kirja, jonka asetelmat vaihtuvat jatkuvasti. Koskaan ei voi tietää, mikä on huijausta ja mikä ei. Toisinaan jokin voi olla tuplahuijaus tai vaikka tripla. Scott Lynch on luonut kerrassaan nerokkaan ja ehdottoman vastustamattoman maailman monimutkaisine sääntöineen ja käytäntöineen. Kaikki ovat lahjottavissa eikä kenenkään uskollisuus ole varmaa. Mitä omituisimmat persoonat värittävät kirjaa kummallisilla päähänpistoillaan. " Jotkut harvat olivat täysin hulluja, murhanhimoisia tai - mikä upeinta - molempia."

Kirjan kieli on leikittelevää ja kirosanoja vilisee. Hienoa on, että kaikenlaiset solvaukset ja loukkaukset eivät jämähdä muutamaan samaan sanaan, vaan suuri vaihtelevuus jaksaa naurattaa lukijaa. Locke Lamora ja hänen ystävänsä ovat omalaatuisia, rakastettavia henkilöitä, joita jää todella kaipaamaan kirjan päätyttyä. Etenkin muutamaa...

Voin valehtelematta sanoa tämän kirjan olevan yksi parhaita koskaan lukemiani, ellei jopa paras. Locke Lamoran valheet on törkeä, häpeilemätön, paikoittain raaka ja verinen, sydäntä raastavan surullinen, ilotteleva eli siis aivan fantastinen kirja. Suurilta tunteilta ei tämän kirjan kanssa voi välttyä. Voin ylpeästi suositella kaikille, jotka haluavat jotain erilaista ja karmean koukuttavaa luettavaa.

"Omatunto saa minun puolestani mennä vaikka kusemaan jonkun savupiippuun."

6 / 6 palkkavelhon sormea. "Et enää palvele capa Razaa, sillä hän palkkasi palkkavelhon eikä sormetonta sekopäätä, jonka paras kaveri on linnunraato."

Scott Lynch: Locke Lamoran valheet, The Lies of Locke Lamora, 2006, suomentanut Tero Valkonen (Shakespeare-sitaatit Matti Rossi) 2007, WSOY, 541 sivua