 |
| https://2.bp.blogspot.com/ |
Christine on nuori matematiikan opiskelija, jonka isä on arvostettu historian tutkija. Eräänä päivänä Christine tapaa komean Jeanin ja romanssi kukoistaa. Jeanilla ei kuitenkaan ole niin vilpitön kuin miltä vaikuttaa ja kaikki taitaakin liittyä Christinen isän aarrekarttaan.
Yllä oleva juonikuvaus on erittäin suurpiirteinen tiivistys tämän kirjan juonesta. Ensinnäkin tässä vähän yli sadan sivun opuksessa on Christinen, Jeanin ja Christinen isän lisäksi vielä kaksi tärkeää henkilöä eli yhteensä viisi päähenkilöä sekä muutama sivuhenkilö, jotka ilmeisesti tulisi muistaa. Kaikilla näillä henkilöillä on juonikaarta ja henkilökehitystä ja voin rehellisesti sanoa vihanneeni heistä joka ikistä. Erottelen kohta, mikä sai ärsytyksen minussa aikaan. Kaikkien näiden henkilöiden lisäksi kirjassa on valtava määrä tapahtumia. Juoni ei oikeastaan ole hankala seurata, se vaan on kiireinen ja erittäin idioottimaisen typerä.
Ennen kuin raivoan juonesta, on henkilöiden aika. Aarteessa on kaksi naishenkilöä Christine ja Jeanin salainen kihlattu Simone. Molemmat ovat rasittavia ja seksistisellä tavalla kuvattuja. Christine on naiivi tyttönen, joka tarkoittamattaan kiusoittelee isänsä avustajaa Micheliä ja kulkee elämäänsä pää pilvissä. Hän on olevinaan älykäs, mutta vaikuttaa lähinnä teinityttöseltä, joka ihastuu ensimmäiseen näkemäänsä komeaan mieheen. Simone taas on kuin suoraan "Ilkeä Narttu" -käsikirjoituksesta. Hän ei välitä muiden tunteista päämääräänsä havitellessaan ja viettelee miehiä avukseen. Simone, suostuttelee kihlattunsa Jeanin esittämään olevansa rakastunut Christineen, jotta he voisivat saada Christinen isältä aarrekartan palasen. Simone myös tahtoo kostaa Jeanille ja en jaksa selittää enempää, se on juuri niin typerää ja rasittavaa kuin miltä kuulostaa. Aika siirtyä miehiin. Jeanista on vähän vaikea sanoa mitään, sillä hän on sitä mitä juoni sillä hetkellä tarvitsee. Joko hän viettelee Christinen tai tuntee omantunnon tuskia keskustellessaan juonesta Simonen kanssa tai hän tahtoo kostaa Simonelle tai rakastaakin tätä palavasti. Seuraavaksi on vuorossa Christinen isän avustaja Michel. Kirja yrittää esittää hänet hassuna ja sympaattisena hahmona, jonka rakkauden kohde (Christine) ei huomaa häntä. Oikeasti Michel on rasittava ja limainen fuckboy, joka tekee mitä vain saadakseen seksiä.
Juoneen siis kuuluu kaikki jo kerrottu juonittelu ja ihmissuhdedraama, mutta myös aarteen etsintää. Se ei tietenkään ole myöskään yksinkertaista, vaan siihen kuuluu ensin myös kartan eri osien löytäminen. Se on kuitenkin aivan yhdentekevää, sillä tapahtumat vaihtuvat niin nopeasti, ettei niistä ehdi välittää tai kiinnostua. Kaksi kirjan hahmoista myös kuolee, mutta se herättää yhtä vähän tunteita. Parhaiten voisin kuvailla kirjan juonta niin, että kuvittele kaikki mahdolliset kliseet joita tällaiseen tarinaan voi tunkea. Onnittelut, olet arvannut kirjan juonenkäänteet lukematta sitä laisinkaan. En voi kyllä suositella tätä kirjaa mistään muusta syystä kuin siksi, että joskus on hyvä pyöritellä silmiään ja ärsyyntyä kirjalle. Mukana myös erittäin kiusallinen piirretty seksikohtaus, jossa Christine ajattelee nyt antavansa neitsyytensä elämänsä miehelle ja Jean tahtoo vain edistää suunnitelmiaan. Se kertonee kaiken olennaisen tämän kirjan hirveydestä. Kirjan takakannessa Aarretta viitataan Tinttiin ja vastaaviin seikkailutarinoihin, joten sen kirjoittaneet eivät todennäköisesti ole koskaan lukeneet Tinttiä.
Kaiken kaikkiaan voisin tiivistää Aarteen näin: "Helvetillinen tuotantokausi Salattuja elämiä, jonka näyttelijät ovat niin huonoja että repliikit ovat epäaitoja jopa kirjan sivuilla."
1 / 6 haaskattua tuntia elämästäni
Lucie Durbiano: Aarre, Trésor, 2008, suomentanut Saara Pääkkönen 2011, WSOY, 106 sivua
Iloksenne olen lisännyt postauksen loppuun kirjasta otettuja kuvia, jotka tiivistävät tuntemukseni tätä kiusallisuuskoettelemusta kohtaan.
Aarre kuittasi viisi kohtaa vuoden 2018 kirjahaasteesta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti