 |
| https://immortalfiction.files.wordpress.com/ |
Melissa Marr: Fragile Eternity
Sarjan kolmannessa osassa Aislinn yrittää tasapainotella sekavien tunteidensa kanssa ja asettua elämäänsä keijujen kuningattarena. Hänen suhteensa Sethin kanssa on koetuksella, sillä kesän lähestyminen tuo Aislinnin ja Keenanin lähemmäs toisiaan. Seth päättää ottaa kohtalon omiin käsiinsä arvaamattomin seurauksin. Samaan aikaan jännitteet hovien välillä kasvavat ja sota alkaa näyttää turhankin todennäköiseltä.
Aloitin tämän kirjan lukemisen Nukkumatin jälkeen, sillä kaipasin rauhallista ja rönsyilevää kerrontaa dekkarin nopean ja intensiivisen tahdin jälkeen. Mikään rauhallisuuden kaipuu ei kuitenkaan jaksa kantaa yli neljäsataasivuista kirjaa, jossa ei tapahdu oikeastaan kuin yksi merkittävä asia. Muun ajan säädetään sitä, kuinka kaikki ovat vähän hukassa eikä mikään mene niin kuin aina ennenkin.
Koin henkilöiden kanssa lukuisia väsyneen huvittuneita hetkiä, sillä lähes kaikki päättivät ryhtyä jollain tapaa ärsyttäviksi. Pahin kaikista oli Seth, joka otti itselleen Tyhmän Tytön roolin ja sovitti käytöksensä sen mukaan. Hän siis oli niin suuren, ikuisen rakkautensa lumoissa, ettei kyennyt miettimään tekojensa seurauksia tai järkevyyttä hetkeäkään. Kaikkein raivostuttavinta oli lähellä kirjan loppua ollut keskustelu Sethin ja Aislinnin välillä, missä Seth ei huomaa itsessään mitään vikaa, vaan sälyttää vastuun kaikkien muiden harteille. Niall oli harvinaisen kestettävä ja kohtaukset hänen kanssaan olivat kirjan kevyiten sujuvaa materiaalia. Valitettavasti niitä ei ollut tarpeeksi, jotta ne olisivat toimineet riittävänä vastapainona kaikelle rönsyilevälle haikailulle.
Melissa Marr on selvästi itse Aislinnin ja Sethin rakkaustarinan lumoissa tai yrittää hieman ontuvasti luoda pohjaa sarjan muiden osien draamalle. Veikkaan ensimmäistä vaihtoehtoa. Aislinnin ja Seth käyvät kirjassa useita kertoja tismalleen samanlaisen sisäisen monologin, jossa korostavat sitä, kuinka heidän rakkautensa on niin meant to be ja kuinka kukaan toinen ei voi koskaan ymmärtää heitä samalla tavalla tai merkitä heille niin paljon kuin he merkkaavat toisilleen. Tähän tulee tietenkin pian ähky ja mutisin jossain vaiheessa epämääräisiä varoituksia kirjaa kohtaan, jos joudun lukemaan kliseistä rakkausangstia vielä yhdenkin sivun.
Fragile Eternity oli häikäisevän selvästi täytekirja, jonka ainoa tehtävä oli rakentaa näyttämöä tuleville osille. Suurin kritiikkini kohdistuukin sivumäärään, josta olisi riittänyt puolet. Nykymuodossaan kirjaan kyllästyy ja lukija alkaa toivoa epätoivon voimalla edes jotain kiinnostavia tapahtumia. Kaunis kansi siinä ainakin on. Sitä voi sitten tuijotella, kun kyllästyy tapahtumattomuuteen.
2 1/2 6 Boa-käärmettä keijujen valtakunnassa
Melissa Marr: Fragile Eternity, 2009, Harper Collins, 389 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti