lauantai 31. joulukuuta 2016

Ihme kissakirja

Sanon näin heti alkuun, että tämä on yksi omituisimmista lastenkirjoista, joita olen lukenut vähään aikaan. Enkä tarkoita hyvällä tavalla outoa, kuten Tatu ja Patu -kirjat esimerkiksi. Enemmänkin sarjassamme "kenen mielestä tämä kirja oli hyvä idea?"

Tuulikki Soini: Armonlaakson kissasota 

Tämä lastenkirja sijoittuu fiktiiviseen versioon Armonlaaksosta tai Naantalista niin kuin se yleisemmin tunnetaan. Armonlaaksossa on kaikki hyvin, se on lintukoto ja kaikki tuntevat toisensa. Vuoden isoin tapahtuma on kaupungin kevätsiivous. Tämä ihastuttavan idylli elämä meinaa mennä uusiksi, kun jotkut rikkaat tahot päättävät rakentaa Armonlaaksoon kylpylän toisille rikkaille ihmisille. Armonlaaksolaiset eivät tiedä mitä tehdä, joten luonnollisesti he eivät tee yhtään mitään. Jatkavat vain elämäänsä.

Kirjan varsinaiset päähenkilöt ovat lapsia muutamasta lähekkäin asuvasta perheestä. Näistä lapsista etenkin pojat joutuvat usein ongelmiin ja keksivät toinen toistaan typerämpiä ideoita. Kuten kirjan nimestä ja myös sen takakansitekstistä käy ilmi, kissoilla on tarinan kanssa jotain tekemistä. Takakansiteksti paljastaa, että lapset varastavat erään kissamummon kissat ja ne pääsevät sitten karkuun. Tätä tapahtumaa saa kuitenkin odottaa. Ja odottaa. Varsinaiseen tarinaan päästään siinä vaiheessa, kun kirjaa on jäljellä alle 20 sivua. Koko muu aika käytetään siihen, että kerrotaan kylän tavallisesta elämästä.

Sen vain tahdon sanoa, että Jeesus Kristus KUKAAN ei lue tätä lapsilleen tai pienille sisaruksilleen tai vaikka äidilleen iltasaduksi. Se on epäjohdonmukaisesti rakennettu ja vain todella tylsä. Ei kaikkein tylsin koskaan lukemani, se kunnia kuuluu kirjalle Anni ja yllätystäti, mutta ei Armonlaakson kissasotaa voi kyllä jännäksikään kutsua.

11/2 / 6 ällöttävää flunssanhoitokeinoa

Tuulikki Soini: Armonlaakson kissasota, 1975, Gummerus, 89 sivua

Vaivojeni palkaksi Armonlaakson kissasota kuittaa nyt 2016 haasteesta puolihuijaamalla kolme kohtaa.

15. Kirjan kansi on mielestäsi ruma. (No tätä varten ei tarvinnut edes huijata)
28. Perheenjäsenellesi tärkeää aihetta käsittelevä kirja. (Naantali on tärkeä isoäidilleni)
45. Suomalaisesta miehestä kertova kirja. (Sijoittuu Suomeen ja siellä on miehiä, close enough)

2 kommenttia:

  1. No sen voinee sitten heittää vaikka Kiertsiin (tai roskiin) eikä kenellekään tuu ikävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisaalta sitä voi pitää myös varoittavana esimerkkinä! Tai voisin kerätä huonojen kirjojen kokoelman! Valitettavasti myin Annin ja yllätystädin kirpparilla jo vuosia sitten.

      Poista