Laadukasta kotimaista: Sirkka

Sirkka ei ollut näköpiirissäni ennen kuin kuulin kirjailijan haastattelun Kirjamessuilla (Kallio-lava, paras ja kaunein tietenkin) ja kiinnostuin kirjasta. Se kuulosti hauskalta, ajatuksia herättävältä ja erilaiselta.

https://images.squarespace-cdn.com/

Anni Saastamoinen: Sirkka

Sirkka on niin tavallinen ja harmaa kuin olla ja voi. Hän jättää heippalappuja roskikseen, kun naapurit eivät lajittele kunnolla ja arvostelee mielessään työkaverin lounastapoja. Kotona hän kastelee viherkasvejaan ja avaa yhden oluen. Jännittävintä Sirkan elämässä on hänen ystävänsä Natalia, joka puuhaa aina jotain uutta ja yrittää raahata Sirkkaakin mukaansa. Sirkka joutuu erinäisten tapahtumien saattamana miettimään elämäänsä ja sen mielekkyyttä ja päätyy kohtaamaan sen arkisista kamaluuksista kamalimman. Muutoksen.

Luen todella vähän suomalaista kirjallisuutta ja olen hyvin iloinen aina, kun ne harvat lukemani ovat viihdyttäviä ja hyviä kirjoja. Sirkka on päällisin puolin aika kevyt ja pintapuolinen katsaus yhden ihmisen elämään, mutta lukukokemus onnistuu jättämään pidempikestoisen jäljen. Jäin miettimään Sirkkaa vielä pitkään lukemisen jälkeen ja olen edelleen vaikuttunut siitä, mitä se onnistuu lyhyessä sivumäärässään saavuttamaan.

Minulle Sirkka oli kertomus yksinäisyydestä ja yksinolemisesta. Se oli kiinnostava käsittely näiden kahden asian eroista ja päällekkäisyyksistä. Yksin olemisessa ei ole mitään väärää ja yksin saa viihtyä. Se on viesti, joka on kirjallisuudessa aika harvassa ja arvostin sitä tässä suuresti. Olen itse sitä tyyppiä, joka viihtyy yksin ja nauttii omasta seurastaan ja pidin siitä, että tässä on henkilö, jonka ei tarvitse löytää omaan elämäänsä tyytyväisyyttä parisuhteen kautta. Parisuhdeteemoja kyllä käsitellään ja monestakin eri näkökulmasta, mutta pidän siitä paikasta, johon Sirkka päätyy. Yksinäisyys on kuitenkin myös tärkeä teema. Yksinkin viihtyvä ihminen voi olla välillä yksinäinen. Sirkka käsittelee hienovaraisen kauniisti sitä, miten yksinäisyys voi olla itselle huomaamatonta eikä sitä ymmärrä ennen kuin tekee jotain asian muuttamiseksi. Yksinäisyyden ja yksin olemisen suhde on monimutkainen ja harvoin selkeä ja Sirkka käsittelee asiaa taidokkaalla tavalla.

Erityisen hienoksi katson sen, että kirja onnistui vetoamaan teemoiltaan minuun, vaikken samaistu päähenkilöön ollenkaan. Sanoin ystävälleni kirjaa lukiessani olevani anti-Sirkka ja katsoin hänen kokemuksiaan hyvinkin paljon ulkopuolelta. En aina ymmärtänyt Sirkkaa ja hänen valintojaa, mutta olin silti kiinnostunut siitä, miten asiat kehittyvät. Välillä kyllä irtaannuin tarinasta, kun Sirkka alkoi käydä rasittavaksi, mutta kirjan todella fiksu kieli piti minut riittävästi otteessaan. Rakastin Saastamoisen älykästä huumoria ja teräviä henkilökuvia ja ne olivat ehdottomasti paras osa kokemuksesta minulle.

Annoin Sirkan joululahjaksi äidilleni, joka muistuttaa Sirkkaa huomattavasti minua enemmän ja hän vaikuttaa pitävän kirjasta. Sanoisin Sirkan muutenkin sopivan monenlaiselle lukijalle, vaikkeivat kaikki elementit niin suoraan osuisi kohdalle. Arvostan myös sitä, että Sirkka on riittävän lyhyt eikä jää jaarittelemaan turhia sivujuonia, vaan kirjan saa luettua aika lyhyessä ajassa. Se ehdottomasti toimii tarinan eduksi ja Sirkkaa saa juuri sopivasti.

Ekstrabonuspisteet kissoista. Kissa on aina hyvä lisäys tarinaan ja elämään. Sirkkakin sen tietää.

4 / 5 suurta huonekasvia

Anni Saastamoinen: Sirkka, 2019, Kosmos, 188 sivua