Kiinnostava johdatus sukupuolentutkimukseen

Kävin kesällä sukupuolentutkimuksen johdantokurssin ja tutustuin sen puitteissa tähän teokseen.

https://media.kirjavalitys.fi/

Käsikirja sukupuoleen on kokoelma eri ihmisten kirjoittamia artikkeleita ja ne kattavat laajan kirjon aiheita aina naisliikkeen historiasta kriittiseen miestutkimukseen ja sukupuolen rooliin teknologiassa. Teos on nimen omaan kehitetty sillä idealla, että sukupuolentutkimuksen opiskelijoille tai muuten siitä kiinnostuneille olisi saatavilla kirja, jossa on monipuolinen sisältö ja ymmärrettävä teksti. Käsikirja sukupuoleen ottaa siis asiakseen selittää käyttämänsä termit ja valitsee sanamuotoja, joita tieteelliseen tekstiin vähän perehtymätönkin lukija ymmärtää. Tämä on myös ainut vastaava lähivuosina tehty suomalainen kirja. Suurin osa sukupuolentutkimuksessa käytettävästä materiaalista tulee ulkomailta, jolloin Suomen tilanne jää helposti taka-alalle. Yleisempää tutkimusta tehdään ulkomailla toki hyvinkin edistyneesti ja opetukseen sopivasti, mutta kaikissa maissa on kuitenkin oma historiansa ja omaa kulttuuriperintöään, mikä vaikuttaa myös feminismikeskusteluun ja yleiseen ilmapiiriin.

Mielestäni oli toimiva idea pyytää mukaan monta eri kirjoittajaa. Pikainen googlaus kertoi minulle, että yhteensä kirjoittajia oli 29.  Se toi artikkeleille erilaisia näkökulmia sekä tietenkin useita kirjoitus- ja asiankäsittelytyylejä. Sillä oli myös se etu, että jos joku artikkeli oli tylsä tai hankala, se ei häirinnyt kokonaiselämystä. Käsikirja sukupuoleen ei yritä olla vain yleismaailmallinen kuvaus sukupuolentutkimukseen, vaan kaikilla artikkeleilla on oma selkeä aiherajauksensa. Ensimmäinen artikkeli "Sukupuolen käsityksiä ja käsitteitä" johdattaa lukijan aiheen piiriin sujuvasti ja ymmärrettävästi. Siinä käydään läpi kirjan keskeisiä teemoja ja termejä. Sen jälkeen artikkelit erottuvat selkeästi omiksi aiheikseen. Suurin osa artikkeleista käsitteli itseäni kiinnostavia kohteita ja yllätyin myös positiivisesti monista sellaisista, jotka eivät otsikon perusteella herättäneet suurta intoa. Mukana oli myös muutama artikkeli, jotka eivät aiheestaan huolimatta saaneet mielenkiintoani pysymään yllä joko liian kuivan tieteellisen kielen tai jaarrittelevan käsittelyn takia. Esimerkiksi artikkelit "Kriittinen miestutkimus" ja "Sukupuoli ja teknologia" johdattivat minut aika nopeasti sijaistoimintojen äärelle. Sen sijaan esimerkiksi artikkeli suomalaisen naisliikkeen historiasta oli erittäin kiinnostava, kuten myös sukupuolittuneesta väkivallasta kertova osio.

Kirjan lukemisesta on ehtinyt jo kulua hetki aikaa enkä muista enää kaikkia artikkeleita saati sitä, pidinkö niistä vai en. Voin kuitenkin sanoa, että Käsikirja sukupuoleen on lukemisen arvoinen kirja ja harkitsen sen ostamista kirjahyllyni kaunistukseksi. Selkeitä, asiallisia teoksia sukupuolentutkimuksesta ei voi koskaan olla liikaa.

51/2 / 6 kiinnostavaa luentoa sukupuolentutkimuksesta

Käsikirja sukupuoleen, toim. Tuija Saresma, Leena-Maija Rossi & Tuula Juvonen, Vastapaino, 2010, 347 sivua

Käsikirja sukupuoleen kuittasi Helmetin 2016 -kirjahaasteesta yhden kohdan
36. Kokoelma esseitä tai kolumneja

Queer52: The Abyss Surrounds Us

Ensimmäinen Queer52-haasteen kirjoista, olkaa hyvät!

https://images.gr-assets.com/

Emily Skrutskie: The Abyss Surrounds Us

Cas on harjoitellut koko elämänsä ajan ohjaamaan Reckoner-hirviöitä. Niiden tehtävänä on suojella laivoja merirosvojen hyökkäyksiltä ja ohjaajan tehtävä on sekä pitää hirviönsä kurissa että varmistaa puolustuksen onnistuminen. Casin ensimmäinen oikea komennus saa kuitenkin pahimman mahdollisen käänteen, kun itse merirosvokuningatar Santa Elena upottaa aluksen, tappaa hirviön ja ottaa Casin vangikseen. Santa Elena tahtoo Casin kouluttavan merirosvoille oman hirviön eikä Cas voi muuta kuin toivoa, että jollain tapaa asiat voisivat vielä kääntyä paremmalle tolalle. Aivan kuin päänvaivaa ei olisi jo tarpeeksi, Santa Elena määrää Casin vartijaksi erikoisen Swiftin, jonka suhtautuminen Casiin tuntuu vaihtelevan silmänräpäyksessä.

Nyt, kun olen sekoittanut sinut monimutkaisella juonikuvion selostuksellani, voimme käydä asiaan. Tiivistelmää kirjoittaessani huomasin itsekin, että tässä kirjassa tosiaan on aika paljon juonenkäänteitä siihen nähden, että se on aika ohut kirja. Juonen suhteen The Abyss Surrounds Us kärsiikin hieman Ensimmäisen Kirjan Syndroomasta. Tässä tapauksessa se tarkoittaa sitä, että kirjailija tunkee kaikki mahdolliset ideansa ja elementtinsä ensimmäiseen kirjaansa siltä varalta, että se jää hänen ainoakseen. The Abyss toimii kyllä yllättävän hyvin, vaikka tapahtumia on paljon. Jotkut kohdat tuntuvat kenties hieman läpi juostuilta, mutta suurimmaksi osaksi juoni pysyy kasassa riittävän hyvin.

Vaikka juoni on esikoisteokseksi oikein toimiva, henkilöt saavat minulta vähän enemmän kritiikkiä. Monilla heistä on kyllä potentiaalia, mutta kaikki hahmot jäävät vähän pintapuolisiksi. Kirja on sen verran lyhyt ja tapahtumatäyteinen, että henkilökehitykseen jää aika vähän aikaa ja olen jo unohtanut lähes tulkoon kaikki sivuhenkilöt. Santa Elena jäi hieman yksipuoleiseksi pahikseksi, vaikka kirjassa oli yritystä esittää hänet myös inhimillisemmässä valossa. Silti Santa Elena ei ollut ihan se omaperäisin hahmo. Swift oli kiistatta kirjan kiinnostavin hahmo. Hänellä oli motiiveja teoilleen, selkeä persoonallisuus ja suht uskottava kehityskaari. Tosin koko kohtaus Swiftin perheen kanssa tuntui vähän irralliselta enkä kokenut sen tuoneen kovinkaan paljon mitään juoneen. Tällä kertaa minulle olisi riittänyt pelkkä asiasta kertominen näyttämisen sijaan. Sitten päähenkilöön. Minun on pakko myöntää, että Cas oli mielestäni aika rasittava. Loppua kohden kyllä lämpenin Casille enemmän, mutta alussa en jotenkin saanut hahmosta yhtään kiinni. Cas vaikutti ärsyttävältä valittajalta ja epäpätevältä työssään, jonka parissa oli siis viettänyt koko elämänsä. Kaikkia kirjan henkilöitä vaivasi yksi sama ongelma. Skrutskie ei oikein ole vielä saanut kiinni hienovaraisemmasta tunteiden välittämisestä, vaan kaikki tunteet, oivallukset ja henkilökehitykset kerrottiin lukijalle. Monessa kohdin tunnetilaan ei pääse sisälle, kun minulle vain kerrotaan, että Cas on nyt hämmentynyt tai Swift on ärsyyntynyt. Henkilöt olisivat yksinkertaisesti tarvinneet enemmän show don't telliä.

En tahdo antaa kuvaa, että inhosin kirjaa. En suinkaan inhonnut sitä, vaan oikeastaan monessa kohdassa jopa nautin siitä. The Abyss Surrounds Us etenee hyvässä tempossa ja monet sen kohtauksista ovat mukaansa tempaavia. Kirja on nopealukuinen ja sen onnistuu luomaan kiinnostavan maailman käyttämättä liikaa aikaa selostukseen. Ja siis onhan tuo nimi aika eeppinen. Erityispisteitä The Abyss saa myös siitä, että siinä on ei-valkoinen päähenkilö. Casin koko nimi on Cassandra Leung ja kansigrafiikka myös kertoo, että kyseessä on kerrankin toista etnistä ryhmää edustava päähenkilö. Sen lisäksi lähes kaikki kirjan henkilöistä ovat naisia eivätkä tunnu toistensa kopioilta. Arvostan myös sitä, että kirjan varsinainen juoni ei huku romanssin alle, vaan romanssi on enemmän sivujuonena. On myös ehdottomasti mainitsemisenn arvoista, että kirjailija ymmärtää Casin ja Swiftin monimutkaista valtasuhdetta eikä pakota henkilöitään tilanteeseen, jossa syntyisi suhde vangitun ja vartijan välille. Suhde saa kehittyä hieman eri tavalla ja kun Cas ja Swift viimein tekevät yhteiselle vetovoimalleen jotain, lukijalle on hyvin selvää että nämä kaksi henkilöä ovat tässä tilanteessa tasavertaiset. Kaiken kaikkiaan The Abyss Surrounds Us oli viihdyttävä lukukokemus ja miellyttävä aloitus haasteelle. Suosittelen sen lukemista, jos tahtoo vauhdikasta futuristista merirosvodraamaa hirviöiden ja naisrakkauden höystämänä.

Vielä pitää mainita kirjan saamasta vastaanotosta. Mielestäni tämä on kiva, joskin hieman keskinkertainen teos. Vaeltaessani Goodreadsin sivulle sain huomata, että kirjalla on siellä korkea arvosana ja suurin osa arvioista on todella ylistäviä. On mukavaa, että ihmiset kokevat intohimoa asioita kohtaan, mutta en kyllä tässä tapauksessa ihan päässyt tunnetilaan sisälle.

3 1/2 / 6 pohdiskelua piilotetuista myrkkykapseleista


Emily Skrutskie: The Abyss Surrounds Us, 2016, Flux, 273 sivua

The Abyss Surrounds Us kuittaa 2017-kirjahaasteesta yhden kohdan.
42. Esikoisteos

Juhlitaan kirjojen monimuotoisuutta #Queer52

On jälleen uuden kirjahaasteen aika! Tämän vuoden (2017) Pride Monthin kuukaudeksi julkaistiin lista 52 nuortenkirjasta, joissa on LGBT+ representaatiota. Itse seksuaalivähemmistöön kuuluvana ja asiaa paljon seuraavana olen hyvin innoissani tästä haasteesta! Välillä kirjoja lukiessa alkaa kyllästyttää ainainen sama heteroromanssi, joten odotan innolla mahdollisuutta kasvattaa tietämystäni queer-kirjallisuuden saralla. Nuortenkirjallisuus on siitä erinomainen laji, että se on aina ollut rohkeiden kokeilujen ja paremman representaation eturintamassa. Valitettavasti se ei kirjallisuuden lajina useinkaan saa sitä arvostusta, jonka se myös monesta muusta syystä ansaitsisi. Mutta siitä aiheesta voisin tehdä ihan oman postauksensa.

http://www.yainterrobang.com/

Tämä haaste siis kulkee nimella Queer52. Koska kirjojen saatavuus Helmet- ja Piki -kirjastoista on kuitenkin rajallisempi, minä ja ihana Ereita kokosimme listan haasteen kirjoista, jotka löytyvät yllä mainituista kirjastoista tai omista hyllyistämme. Niinpä tässä versiossa haasteen nimi voisikin olla Queer20. Aion silti käyttää kirjapostausten täginä alkuperäistä ihan vain oman sekaannukseni välttämiseksi. Tässä kuitenkin kirjat, jotka uuteen haasteyritykseen kuuluvat:

1. Adaptation - Malinda Lo
2. Aristotle and Dante Discover the Secrets of the Universe - Benjamin Alire Sáenz
3. As I Descended - Robin Talley
4. Boy Meets Boy - David Levithan
5. Everything Leads to You - Nina LaCour
6. History Is All You Left Me - Adam Silvera
7. If I Was Your Girl - Meredith Russo
8. More Happy Than Not - Adam Silvera
9. None of the Above - I. W. Gregorio
10. Not Otherwise Specified - Hannah Moskowitz
11. Proxy - Alex London
12. Queens of Geek - Jen Wilde
13. Simon vs. the Homo Sapiens Agenda - Becky Albertalli
14. Starting from Here - Lisa J. Bigelow
15. Symptoms of Being Human - Jeff Garvin
16. The Abyss Surrounds Us - Emily Skrutskie
17. The Chaos - Nalo Hopkinson
18. The Gentleman's Guide to Vice and Virtue - Mackenzi Lee
19. The Miseducation of Cameron Post - Emily M. Danforth
20. We Are the Ants - Shaun Hutchinson

Laulamisen iloa

Kyllä, ajattelin laskea tämän kirjaksi.

The Bumper Book of Pop Hits

https://s3-eu-west-1.amazonaws.com/

Olen käynyt laulutunneilla jo pari vuotta ja siinä ajassa ehtii tutustua monenlaisiin lauluihin. Joitain työstetään kauemmin, kun taas toisiin kyllästyy ensimmäisen kerran jälkeen. Etsiessään uusia kokeiltavia tulee usein selattua läpi erilaisia laulukirjoja. Tahdon esitellä tämän nimenomaisen kirjan, koska se täytti hyvän laulukirjan kriteerit erinomaisesti.

Ensinnäkin siinä on sata laulua. En arvosta kokoelmakirjoja, joissa on säälittävät parikymmentä kappaletta. Ohuet lehtiset on tarkoitettu soundtrack-kirjoja ja jonkin tietyn albumin nuottivihkoja varten. Jos teet kokoelmaa, tee kunnollinen.

Olen selaillut läpi paljon laulukirjoja ja oppinut tunnistamaan hankalan formaatin. Sellaiset nuotit, jotka on tungettu mahdollisimman pieneen sivumäärään, tekevät laulamisen vähän hankalaksi. Jos yhdellä nuottirivillä on viiden ei-identtisen säkeistön tavarat ja viisikymmentä erilaista "hyppää seuraavaksi tänne" -merkkiä, se vain vaikeuttaa laulamista auttamisen sijaan. Tämä kirja on ymmärtänyt, millaisista nuoteista on hyvä laulaa. Lauluille on annettu tarpeeksi tilaa ja nuotit on kirjoitettu selkeästi. Käännän mieluummin sivua kuusi kertaa kuin tihrustelen jotain kärpäsen kakkaa. Toki se tekee kirjasta aika massiivisen, mutta onhan sen nimikin The Bumper Book.

Erityiskiitos on annettava siitä, että nuotit ovat oikeilla korkeuksilla. En ikinä lakkaa ihmettelemästä, miksi joihinkin nuottikirjoihin biisit on laitettu vähän eri korkeuteen kuin alkuperäinen versio. Ja vielä ilman että asiasta edes mainitaan missään. On eri asia muuttaa nuotteja miesäänien ja naisäänien välillä, mutta miksi muutetaan pari sävelaskelta. Ihme hämmennystä aiheuttaa vaan sellainen.

Toki suurin syy sille, miksi pidin tästä kirjasta, on sen biisivalikoimassa. Kirjassa on runsaasti kappaleita, joita voisin harkita laulutunnilla kokeilevani.

Olen hieman yllättynyt siitä, kuinka paljon minulla riitti juttua yhdestä laulukirjasta.

5 / 6 onnistunutta lauluesitystä

The Bumper Book of Pop Hits kuittasi vuoden 2017 kirjahaasteesta yhden kohdan

18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa

Kuolettavan hyviä runoja

Tämän eeppisen kirjan sain joskus muutamilta ystäviltäni tuliaiseksi Lontoosta. Se on kaikkea sitä, mitä elämykseltä tarvitsen: jännitystä, ajattelemisen aiheita, murhia, sarjamurhaajia ja kauniit kannet.

Oman hyllyn unohdetut: Killer Verse - poems of murder and mayhem

https://images-na.ssl-images-amazon.com/

Killer Verse on kokoelma eri kirjoittajien tekemiä eri aikakausilta peräisin olevia runoja murhasta, murhaajista, uhreista ja kuolemasta. Kirja voi kuulostaa synkältä ja joku voisi kenties pohtia, miksi tällaisia runoja edes kirjoitetaan. Teille, jotka ette ole murhagenren ystäviä, löytyy mielestäni hyvin muotoiltu ajatus kokoelman esipuheesta. "That the makers of these death-dealing implements [clubs, crossbows, firearms] devoted so much time and energy to their ornamentation reflects something vital about our species: our need to transmute our most savage instincts into art."

Kirjan runot on jaettu seitsemään eri kategoriaan, joissa on aina oma erityiskohteensa. Vapaasti käännettynä ne ovat perheessä, murhaballadit, vers noir, murhaajan mieli, psykotappaja, uhrit ja murhamietiskelyjä. Viimeinen kategoria ei pärjännyt kiinnostavuudessa aikaisemmille ja se jäikin vähän turhan ja sekavan oloiseksi. Muut kategoriat onnistuivat sen sijaan herättämään kaikenlaisia tunteita. Osa runoista oli karmeita, osa kiehtovia, osa melkein huvittaviakin. Killer Versen valttikortti on sen monimuotoisuus. Kirja ei olisi ikinä ollut näin toimiva, jos se olisi yhden ja saman runoilijan kirjoittama. Se, että runojen teemat ja tyyli vaihtelivat niin rajusti, piti lukijan keskittyneenä ja hereillä. Normaalisti en jaksaisi lukea yhtä paljon runoja putkeen, mutta Killer Verseen oli helppo uppoutua.

Kaikkein karmeimpia olivat runot, joiden tapahtumat pohjautuivat oikeisiin. Joitain runoja edelsi parin lauseen selitys joskus tapahtuneesta murhasta. Syntyy huikea kontrasti, kun lukee ensin täysin asiatyylillä kerrotut faktat jonkun kauheasta kohtalosta, minkä jälkeen seuraa runokatsaus tapahtumaan tai mukana olleiden henkilöiden sielunmaailmaan. Mukana oli myös yksi erittäin hieno runo Cain ja Abel -kertomuksen pohjalta.

Kaiken kaikkiaan Killer Verse ylitti odotukseni ja nautin sen lukemisesta paljon. Kaikki runot eivät olleet ihan minun makuuni, mutta suuri osa oli juuri sitä, mitä runouden kuuluukin olla. Tunteikasta ja soljuvaa. Ekstralisäbonusta tulee vielä siitä, että sekä paperikannet että itse kirja sopivat teemaan loistavasti.

5 1/2 / 6 verta ja suolenpätkää

Everyman's Library Pocket Poets: Killer Verse - poems of mystery and mayhem, 2011, 255 sivua

Killer Verse kuittasi

vuoden 2017 kirjahaasteesta kaksi kohtaa
10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis
47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit

vuoden 2015 kirjahaasteesta yhden kohdan.
36. Runokirja

Ereitan oman hyllyn kirja löytyy täältä

Uskontotieteen kiehtova maailma

Jos tämän kaltaisia kirjoja olisi kurssikirjoina useamminkin, voisi kadonnutta motivaatiotani olla hieman helpompi etsiä.

Ninian Smart: Choosing a faith

https://images-na.ssl-images-amazon.com/

Choosing a faith on Briefings-sarjaan kuuluva tiivis katsaus Ninian Smartin ajatuksiin maailman uskonnoista ja uskonnollisuudesta. Se on jaettu selkeisiin kategorioihin, joissa Smart ensin kertoo uskonnontutkimuksesta yleensä, sitten lyhyesti suurimmista uskontokunnista ja lopuksi tarkastelee niiden eroja ja yhtäläisyyksiä. Nimestään huolimatta kirjan tarkoitus ei ole olla opas uskonnon valitsemiseen, vaan pieni ikkuna uskontotieteen perusteisiin.

Jos olet vähääkään kiinnostunut uskontotieteestä, uskonnollisuudesta tai muusta sellaisesta, voin lämpimästi suositella tätä kirjaa. Smart kirjoittaa sujuvaa, paikoin myös hauskaa kieltä eikä oleta lukijalla olevan laajaa akateemista taustaa. Kirja on ymmärrettävästi ja selkeästi kirjoitettu eikä ainakaan minusta tuntunut siltä, että kompuroin akateemisen kielen suossa. Lisäpisteitä Smart saa siitä, että hän käyttää she-pronominia puhuessaan ihmisestä yleisemmän he-pronominin sijaan. Suomeksi kirjaa ei ole käännetty, joten englannin taitoa täytyy lukijalta edes jonkin verran löytyä.

Smartin ajatukset ovat monin paikoin hyvin lähellä omiani ja oli miellyttävää saada omaan ajatteluunsa sopivia termejä näin helposti tarjoiltuna. Niistä tärkeimpänä pluralismi, jota Vivekananda esitteli tiedepiireille jo 1800-luvulla. Pluralismi katsoo kaiken maailman uskonnollisuuden olevan lähtöisin samasta jumalallisuudesta tai olemuksesta. Kirjassa käytetään termiä Divine Reality ja selitetään asia aurinkokunnan avulla. Tämä Divine Reality on aurinko, jota uskonnot planeettoina kiertävät. Smart käytti koko akateemisen elämänsä puhumalla uskonnollisen rauhan ja yhteisymmärryksen puolesta. Hän loi vahvan perustan uskontotieteen opetukselle ja vaikutti suuresti sen erottamiseen vakaumuksellisista teologisista opinnoista.

Minulle jäi tästä kirjasta paljon käteen ja aion ehkä jossain vaiheessa hankkia sen jopa omakseni. Se antoi minulle ajatusten, tiedon ja termien lisäksi myös kiinnostavia henkilöitä tutkittavaksi. Esimerkkinä Vivekananda ja Ninian Smart itse. Choosing a faith on julkaistu 1995, mutta se ei silti tunnu ollenkaan vanhetuneelta. Päin vastoin sen sisältö pätee erinomaisesti myös nykyaikaan. Etenkin Smartin hallitseva Unity in diversity -ajatus, joka mielestäni tiivisistää hyvin niin hänen ajatustensa tärkeimmän sisällön kuin asenteen, jonka kanssa maailma voisi olla vähän mukavampi paikka elää.

6 / 6 kirjastosta lainatun kirjan hyvin jännittävää alleviivausta

Ninian Smart: Choosing a faith, 1995, Boyars/Bowerdean, 115 sivua

Choosing a faith kuittasi vuoden 2017 kirjahaasteesta kolme kohtaa:

4. Kirja lisää hyvinvointiasi. Koen myös pientä tarvetta selittää. Sain termejä ajatuksilleni sekä sain lukea omaa alaani olevan kirjan, joka oikeasti kiinnosti minua.
17. Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista
44. Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta

sekä vuoden 2015 haasteesta kaksi kohtaa:

31. Elämäntaito- tai self-help-kirja
41. Kirja, jonka kirjoittaja oli yli 65-vuotias, kun kirja julkaistiin  (73-vuotias)

Toisen hyllyn aarteet: Salainen puutarha

Koska aikaa tämän projektin edellisestä postauksesta on kulunut kauan, kertaan nopeasti sen idean. Luemme rakkaan ystäväni Ereitan (Sateenkaarenkirjava) kanssa vuorotellen kirja-aarteita toistemme hyllyistä ja unohdettuja lukemattomia teoksia omistamme.

Toisen hyllyn aarteet:

http://www.antikvaari.fi/

Frances Hodgson Burnett: Salainen puutarha

Ereita sanoo kirjasta näin: "Salainen puutarha on lapsuuteni suosikkeja. Se on tyttökirjakokoelmani kunnianarvoisa jäsen, j,a muutenkin kantaa klassikkostatusta - hieman siis paikkailen aukkoja Libertén tyttökirjasivistyksessä tällä valinnallani;) En ole lukenut kirjaa vuosiin, mutta muistikuvani vaikutelma siitä on salaperäinen, hieman jännittävä ja tunnelmallinen kasvukertomus. Hahmot ovat painuneet elävästi mieleeni, ja aion itsekin tämän kirjan pariin vielä joskus palata."

Salainen puutarha kertoo Marysta, joka muuttaa Intiasta  setänsä luo Misselthwaite Manoriin vanhempiensa kuoltua koleraan. Tullessaan hän on kiukkuinen ja sairaalloinen hemmoteltu kakara, mutta ulkoilman jännä vaikutus alkaa laajentaa hänen maailmankatsomustaan. Manorissa on paljon salaisuuksia ja pikku hiljaa ne alkavat paljastua Marylle. Kaiken keskiössä on piilotettu ja unohdettu puutarha, jonka kanssa kasvavat muutkin kuin kukat.

Jotenkin olin aiemmin onnistunut välttämään tämän kirjan kokonaan ja se olikin aivan uusi tuttavuus. Salaisen puutarhan ehdottomasti parasta antia ovat sen elävät kuvaukset maisemista ja luonnon ihmisissä herättämistä tunteista. Lukijalla ei ole mitään vaikeuksia kuvitella itseään salaiseen puutarhaan tai nummille. Hyvänä kakkosena parhaissa piirteissä olivat hahmokuvaukset. Burnett on onnistunut luomaan erittäin eläviä, todentuntuisia ja mielenkiintoisia henkilöitä, joiden kohtalosta lukija välittää. Pohjimmiltaan Salainen puutarha onkin kasvutarina ja onnistuu siinä erinomaisesti.

Yksi iso miinus kirjassa kyllä on. Se on loppujen lopuksi aika tylsä. Jännittäviä ja kiinnostavia tapahtumia kyllä on, mutta jännite puuttuu. Kirjassa on hyvin verkkainen tunnelma ja ainakaan minua se ei pitänyt otteesaan kuin ehkä kahdessa luvussa. Kaikki konfliktit ratkeavat hieman liiankin helposti ja enemmän aikaa käytetään tapahtumien selittämiseen kuin niiden kokemiseen. Toki se johtuu osittain kirjan iästä ja tyylistä sekä minusta lukijana, mutta jäin kaipaamaan vähän lisää sisältöä. Varsinkin, kun kyseessä on oikeastaan lapsille suunnattu kirja. Itse en olisi todennäköisesti lapsena lukenut kirjaa loppuun asti. Juoksin mieluummin itse ihan oikeassa puutarhassa kuin luin siitä.

Vielä viimeisenä asiana haluan tehdä huomautuksen eräästä huvittavasta yksityiskohdasta. Kirjalla on jonkin sortin pakkomielle mainita joka välissä siitä, miten nummi-ilma tekee lapsista terveitä ja lihavia. Siinä vaiheessa, kun aiheesta on mainittu jo kaksikymmentä kertaa, on pakko pysähtyä hetkeksi nauramaan. Varsinkin, kun luin kirjaa äidilleni ääneen.

3 1/2 / 6  huvittavasti nimettyä oravaa

F. H. Burnett: Salainen puutarha, The Secret Garden, 1911, suomentanut Toini Swan 1971, WSOY, 312 sivua

Ereitan postauksen hänelle kauan sitten antamastani kirjasta löydät täältä

Salainen puutarha kuittasi vuoden 2017 kirjallisuushaasteesta neljä kohtaa

1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis
5. Kirjassa liikutaan luonnossa
33. Kirja kertoo Intiasta
34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt