Paluu heppakirjojen aikaan

Kuten olen jo joissain aiemmissa postauksissa mainostanut, haastattelin kirjamessuilla alla näkyvän kirjan kirjoittajaa Ronja Salmea ja luonnollisesti myös luin kyseisen kirjan sitä varten. Tuli kyllä niin nostalginen olo ja mieli alkoi taas kaivata ratsaille.

https://s1.adlibris.com/

Ronja Salmi: Ystäväni hevonen 

Ystäväni hevonen on alun perin viikoittain netissä julkaistu jatkotarina, joka on nyt laitettu konkreettisiin kansiin. Se kertoo kasiluokkalaisesta Milenkasta, joka rakastaa hevosia yli kaiken. Hänellä on ihana hoitoponi ja tallilla kuluu suurin osa päivistä. Milenka joutuu kuitenkin tallikiusauksen kohteeksi päästessään hoitamaan tallille saapunutta uutta hevosta. Kotirintamallakaan asiat eivät ole enää niin hyvin ja asiat menevät nopeasti alamäkeen. 

Olin nuorempana intohimoinen hevoskirjojen lukija. Hevoset ovat edelleen lähellä sydäntäni ja kaipaisin taas pitkästä aikaa ratsastamaan. Hevoskirjoja ei ole tullut oikeastaan luettua enää vuosiin. Olikin jännittävää tarttua taas hevoskirjaan ja palata ajassa taaksepäin. Ystäväni hevonen oli juuri sellainen kirja, joka tulee mieleeni sanasta hevoskirja. Aika yksinkertaista kieltä, nopea tahti ja paljon hevosjuttuja. Tämän kirjan lukaisee helposti yhdessä illassa ja jos genre on edes jollain tapaa läheinen, siitä voi jopa nauttia. Mikään mestariteos se ei ole, mutta täyttää tarkoituksensa.

Ystäväni hevonen käsittelee muutamia tärkeitä teemoja, kuten kiusaamista ja rahojen puutetta. Kirja on kuitenkin tarkoitettu hieman minua nuoremmille ja siksi asioiden aika nopea läpikäynti jollain tapaa vähän ärsytti. Huomasinkin yhtäkkiä toivovani, että joku kirjoittaisi hevoskirjoja myös aikuisempaan makuun. Sellaisia, joissa hevosilla olisi samanlainen suuri rooli, mutta mukaan mahtuisi myös syvällisempää tavaraa. Jos joku tietää tällaisen kirjan, otan hyvin mieluusti suosituksia vastaan. 

31/2 / 6 huolellisesti puhdistettua harjapakkia

Ronja Salmi: Ystäväni hevonen, 2015, Otava, 205 sivua

Ystäväni hevonen kuittasi Helmetin kirjahaasteesta yhden kohdan 

3. Vuonna 2015 julkaistu kirja

Klassikot 2.0: Sadan vuoden yksinäisyys

Tämän vuoden klassikkohaaste laahaa perässä pahan kerran, mutta olen vakaasti päättänyt saada sen täyteen. Tässä eräs jo elokuussa lukuvuoron saanut klassikko:

http://www.helmet.fi/

Gabriel García Márquez: Sadan vuoden yksinäisyys

Sadan vuoden yksinäisyydestä on hieman vaikea koota järkevää ja lyhyttä juoniselostusta. Kaikkein yksinkertaisimmassa muodossaan kirja kertoo Macondon kylästä ja erityisesti siellä asuvasta Buendian suvusta. Se kertoo siitä, kuinka ihmisluonto on tietyissä asioissa muuttumaton ja samat virheet toistuvat sukupolvesta toiseen. Ja se kertoo seksistä. Sadan vuoden yksinäisyys ei todellakaan ole mielikuvitukseton erilaisten seksinharrastamistapojen suhteen.

Tämä kirja on erinomainen esimerkki siitä erikoisesta tavasta, jolla klassikoista yleensä puhutaan. Sadan vuoden yksinäisyyden sanotaan olevan koskettava kuvaus ihmisten perimmäisestä rappeustilasta, täynnä merkityksellistä symboliikka. Se on kieltämättä kaikkea tätä ja paljon enemmänkin, jos sitä pysähtyy edes hetkeksi miettimään. Näistä syvällisistä pohdinnoista jää kuitenkin puuttumaan eräs hyvin ilmeinen ja oleellinen seikka eli kirjan varsinainen juoni. Kuten jo aiemmin mainitsin, kirja sisältää paljon erilaisia seksikohtauksia. Tarina keskittyykin kuvaamaan Buendioiden ihmissuhdesotkuja ja sitä, kuka taas olikaan kenenkin lapsi. Samat nimet kiertävät kirjassa ja esimerkiksi Aurelianoja oli parhaimmillaan noin 20.

Pidin Sadan vuoden yksinäisyydestä hyvin paljon. Siinä oli kiehtovia henkilöitä, yllättäviä ihmiskohtaloita ja hieman sairasta huumoria. Loppuratkaisu oli kaikessa sekopäisyydessään mukaansa tempaava ja mieleenpainuva. Ainoa oikeasti ärsyttävä asia oli se, että kirjailija ei ole tainnut kuulla kappalejaosta. Välillä ei tehnyt mieli lukea eteenpäin, kun huomasi saman kappaleen jatkuvan yhtenä pötkönä useamman sivun. Hieman haittasi myös se, että luin Sadan vuoden yksinäisyttä pitkän aikavälin aikana ja henkilöt meinasivat joissain kohdissa sekoittua keskenään saman nimisiä kun olivat.

Tiivistin ajatukseni kirjasta Ereitalle näin: Aureliano on huono enne ja kaikki tahtovat insestiä.

Gabriel García Márquez: Sadan vuoden yksinäisyys, Cien anos de soledad, 1967, suomentanut Matti Rossi, 1971, WSOY, 414 sivua

Ereitan arvion löydät täältä.

Sadan vuoden yksinäisyys kuittasi Helmetin kirjahaasteesta kaksi kohtaa:

33. Kirja, jonka kirjoittaja ei ole kotoisin Euroopasta tai Pohjois-Amerikasta
34. Kirja, jonka nimessä on numero

Kirjamessujen aarresaalis

Aloitin viime vuonna oman perinteen, jota aion nyt jatkaa. Teen siis pienen esittelyn Kirjamessuilta ostamistani kirja-aarteista. Tänä vuonna saalis oli aika tavalla suurempi kuin viime vuonna. Syynä voi tosin olla se, että olin messuilla kaikki neljä päivää. Siinä oli enemmän kuin runsaasti aikaa koluta kaikki antikvaariset puodit läpi useampaan kertaan...

Kyllä. Niitä ihan oikeasti on 12

Kirjat ovat siis seuraavat:

Lars Kepler: Hypnotisoija, Nukkumatti

Ursula K. Le Guin: Maameren tarinat 1-3

Salla Simukka: Valkea kuin lumi

Gillian Flynn: Gone Girl

J. K. Rowling: Harry Potterit 1, 3 & 4

Umberto Eco: Ruusun nimi

George R. R. Martin: The Clash of Kings

Eoin Colfer: Ikuisuuskoodi, Opalin kosto

Ihan kuin minulla ei jo valmiiksi olisi valtavaa määrää luettavia kirjoja. No, onpahan ainakin valinnan varaa. Olen suunnattoman iloinen ostoksistani ja tein mielestäni loistavia löytyjä. Bonuksena esittelen vielä eilen postissa saamani lähetyksen:

Liebster Award

Aina oppii jotain uutta. Tällä kertaa "uutta" tarkoittaa tällaisen Liebster-palkinnon olemassaoloa. Minut mukaan veti aina yhtä ihana Ereita, Lumiset kuusenoksat -blogin kirjoittaja. Olen erittäin iloinen tästä ja kiitän sydämeni pohjasta. Palkinto on eteenpäin levitettävää sorttia ja säännöt ovat seuraavat:

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.
2. Laita palkinto esille blogiisi.
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen.
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa.
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat.
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen.
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.
Sezzien kysymykset koskivat kirjoja ja kirjastoja. Tässä vastaukseni.

1. Mikä on viimeisin ostamasi kirja?

Kirjamessuilla tuli ostettua valtava kasa kirjoja. Aivan viimeinen ostos taisi olla Salla Simukan Valkea kuin lumi.

2. Oletko jo lukenut tämän kirjan? Jos, niin oliko se rahojesi arvoinen?

Olen lukenut kirjan aiemmin ja se on koko trilogian paras osa. Ostin sen nimen omaan siitä syystä, että tahdoin sen osaksi kokoelmaani.

3. Mistä yleensä ostat kirjoja? Netistä, paikallisesta kirjakaupasta, kirjakauppaketjusta, divarista...?

Ostelen kirjoja monenlaisista paikoista, paitsi netistä. Sieltä olen ostanut kirjan ehkä kerran? Tykkään alennuskirjoista.

4. Miten usein ostat kirjoja?

En mitenkään säännöllisin väliajoin. Ostan todennäköisesti useamman kirjan parin päivän sisään ja sitten pidän taukoa.

5. Onko sinulla tapana ostaa vain kirjoja, jotka olet jo lukenut ja todennut hyviksi, vai ostatko myös uusia tuttavuuksia?

En voi luokitella itseäni vain toiseen kategoriaan. Riippuu täysin mielialastani.

6. Jos sinun tulisi luopua kirjakaupan kanta-asiakaskortistasi tai kirjastokortistasi, kummasta luopuisit? Miksi?

Kanta-asiakaskortista, koska minulla ei edes ole sellaista. Kirjastokortti on paljon yleishyödyllisempi. Ja ainahan voin lainata jonkun toisen kantiskorttia.

7. Mitkä kaikki kirjat sinulla on kirjastosta lainassa tällä hetkellä?

Liian monta, joita en ole lukenut. Olen laiska enkä jaksa nousta katsomaan.

8. Kun saavut lähikirjastoosi, mille hyllylle suuntaat ensimmäisenä? Miksi?

Kiipeän portaat kolmanteen kerrokseen, missä ovat nuortenkirjat. Käyn aika harvoin kirjastossa etsimässä teoksia. Yleensä varaan ne, mitä tahdon.

9. Kirjastossa käydessäsi pyydätkö usein/silloin tällöin/ koskaan kirjastonhoitajien suosituksia?

Enpä oikeastaan. On tarpeeksi luettavaa muutenkin.

10. Käytätkö kirjaston muita palveluja kuin kirjojen lainaamista? (Esim. elokuvien tai musiikin lainaamista, tietokoneita, käytkö kirjaston järjestämissä tapahtumissa jne.)

Käytän toisinaan tietokoneita, mutta muuten en oikeastaan käytä.

11. Palautatko kirjasi ajallaan, vai kerääntyykö kortillesi sakkoa aina myöhässä olevista lainoista?

Ha. Haha. Hahahahahahaa. Maksoin juuri 18,60€ sakkoa kirjastolle.

Seuraan tällä hetkellä vain muutamia blogeja ja olen itsekin ollut aika epäaktiivinen kirjoittaja lähiaikoina. Laitan palkintoni siis eteenpäin ihanille seuraajilleni, joista jokaista arvostan erittäin paljon. Jotkut teistä ovat tämän ehkä jo tehneet, mutta saatte nyt tuplana. Linkkaan vain neljä, koska en onnistunut löytämään blogiosoitetta kahdelle seuraajistani.

Katariina - Unelmien aika
Joanna - Katosin kirjamaailmaan
Saara - Doubleshot
Pirjo Marjatta - Pythagoraan lause

Omat kysymykseni koskevat musiikkia, koska se on kirjojen ohella yksi intohimoistani.

1. Kuinka paljon aikaa päivässä käytät musiikin kuunteluun?
2. Mitä mieltä olet musikaaleista?
3. Oletko nähnyt yhtään musikaalia?
4. Osaatko laulaa tai soittaa jotain instrumenttia?
5. Laulatko mukana, kun kuuntelet musiikkia?
6. Käytkö konserteissa tai festareilla?
7. Mikä artisti/bändi on vaikuttanut sinuun eniten?
8. Mikä biisi sinulla on viimeksi soinut päässä?
9. Osaatko lukea nuotteja?
10. Mitä kanavaa käytät musiikin kuunteluun? (Youtube, Spotify, ym)
11. Mikä musiikkityyli on lähimpänä sydäntäsi?

Kirjamessut käyntiin!

Pahoittelen syvästi pitkää poissaoloani. Nyt on kuitenkin paljon jänniä asioita luvassa! Olen tänä vuonna mukana tekemässä ohjelmaa Kirjamessuille! Kallion lukion Kirjakallio pitää hallussaan Louhi-lavaa ja tuottaa sinne ohjelmaa jokaisena messupäivänä. Luvassa on napakkaa, ajankohtaista ja monipuolista sisältöä.

https://images.cdn.yle.fi/

Oma esiintymiseni:

Olen haastattelemassa Ystäväni hevonen -kirjan kirjoittajaa Ronja Salmea perjantaina klo 11

Paneelia olen vetämässä aiheesta Onko pakko olla seksikäs? ja mukana on mahtavia persoonia. Klo 14 voi siis huomenna kuulla seuraavia henkilöitä: Sandra Lamppu, Ina Mikkola, Melissa Mäntylä ja Ellinoora Lievonen.

Tänään olin lähinnä vain pyörimässä paikalla ja fiilistelemässä. Yksi kirjakin tarttui mukaan...

Keskinkertaista!

http://ecx.images-amazon.com/

John Green: Paper Towns

Quentin on ollut rakastunut naapurissa asuvaan Margoon lapsuudesta asti. He ovat kasvaneet toisistaan erilleen eivätkä enää vietä aikaa yhdessä, kunnes Margo kiipeää eräänä iltana Quentinin ikkunasta sisään ja raahaa tämän mukaansa monimutkaiselle kostoretkelle. Quentin luulee tämän olevan uuden ystävyyden alku, kunnes huomaa Margon seuraavana päivänä kadonneen kertomatta kenellekään, minne on mennyt. Margo on kuitenkin jättänyt vihjeitä, joita Quentin lähtee seuraamaan. Etsiessään Margoa, Quentin päätyy syvemmän kysymyksen äärelle. Kuka Margo oikeasti on?

Koska Sezzie sai taiottua meille liput Paper Townsin ennakkonäytökseen, täytyi molempien tietenkin lukea kirja ennen sitä. Tässä tapauksessa on sanottava, että minun kohdallani kirja kärsi nopeasta lukutahdista. Paper Towns on jaettu kolmeen osaan. Ensimmäinen ja kolmas olivat sujuvaa, kiinnostavaa ja paikoin hauskaa, mutta toinen osa ei iskenyt ollenkaan. Tuntui, että mitään ei tapahtunut ja kuvattiin vain Quentinin arkielämää ja Margo-pakkomiellettä. Hulluksihan siinä tulee. Tätä tosiaan korosti nopea lukutahti. Kirjat, joissa kuvataan tavallista elämää tavallisessa maailmassa, eivät jaksa pitää yllä kiinnostustani, joten keskikohta oli Paper Townsissa aika lailla pakkopullaa.

Pidän John Greenin kirjoissa eniten filosofisista pohdinnoista ja kekseliään kauniista tavoista käyttää kieltä. Tässä kirjassa molemmat jäivät valitettavan vähälle. Niiden tilalla oli 20 kertaa liian monta Quentinin "Margo on unelmieni tyttö, Margo on maailman tärkein ihminen, kaikkien muidenkin täytyy omistaa elämänsä Margon olemuksen pohdiskelulle". Ymmärrän, että kirjan pointtina oli Quentinin Margo-obsessio ja siitä yli pääseminen, mutta olisin toivonut dynaamisempaa kokonaisuutta ja nopeampaa tahtia.

Sivuhenkilöistä on pakko antaa ylimääräistä plussaa, sillä oma lempihenkilöni löytyy tästä kategoriasta. Radar oli hauska, miellyttävä, inhimillinen ja ainoa järjen ihminen koko kirjassa. Hän oli henkireikäni aina, kun Q teki jonkin typerän tempauksen. Muutkin sivuhenkilöt olivat kiinnostavia ja toivat tarinaan oman persoonallisen leimansa. Radar ja hänen tyttöystävänsä Angela ovat myös elokuvassa erittäin onnistuneesti kirjoitetut.

Kirjan syvempi sanoma niin sanotun "manic pixie girl" -tyypin mahdottomuudesta ja siitä, kuinka rakastumme joskus ajatukseen toisesta tämän todellisen persoonan sijaan, nostaa kirjan pisteitä silmissäni. Nuorten kirjojen tyttöhahmoista ja rakkaustarinoista minulla onkin erittäin paljon sanottavaa. En kuitenkaan avaa Pandoran lipasta nyt, vaan mahdollisesti teen asiasta erillisen postauksen heti, kun aikaa riittää.


 Elokuvasta sanon vain sen verran, että se oli mielestäni ihan mukiinmenevä sovitus. Tiivistettynä voisi sanoa sen olleen keskinkertainen elokuva keskinkertaisesta kirjasta. Kannattaa käydä katsomassa, jos genre on sinua kiinnostava.

31/2 / 6 hyvin ikävää, onneksi elokuvasta poisjätettyä, käärmekohtausta

John Green: Paper Towns, 2008, Dutton Books, 365 sivua

https://contentcafe2.btol.com/

Vanessa Curtis: The Haunting of Tabitha Grey

Tabithan isä on saanut työpaikan vanhan kartanon tilanhoitajana ja koko perhe muuttaa paikan päälle saadakseen uuden suunnan elämälleen. Pian Tabitha alkaa kuitenkin huomata outoja tapahtumia, joita hän ei kykene järjellä selittämään. Onko hän vaarassa vai oikeasti seonnut?

Kyllä, kirja ihan oikeasti alkaa näin. Suureksi pettymyksekseni se ei kuitenkaan ollut B-luokan slasher, jos niin voi kirjoista edes sanoa, vaan aika laimeaksi jäävä kauhua yrittävä tarina. Juoni ei varsinaisesti ollut huono, vaikka olikin lopulta hieman liian yksinkertainen. Siinä oli hyviäkin hetkiä, jotka herättivät muutaman väristyksen. Loppuratkaisu ei ollut omaperäisimpiä, mutta solmi tyydyttävästi langanpätkät yhteen.

Hieman ennalta-arvattavan juonen olisin voinut vielä sivuuttaa, jos henkilöt olisivat olleet kiinnostavat tai miellyttävät. Vielä mitä, yksikään kirjan henkilöistä ei tuonut kaivattua kiintymyksen tunnetta. Tabitha on avuton ja lapsellinen ja käyttää koko kirjan ympäriinsä haahuiluun. Hän odottaa vastauksien vain tipahtavan syliinsä tekemättä itse oikeastaan mitään muuta kuin pyörtyilee ja on peloissaan. Hän ei myöskään tajua itse yhtään mitään. Ei siis absoluuttisen mitään. Kaikki asiat täytyy kertoa tarkasti ja juurta jaksaen ennen kuin valkenee. Tabitha on 14-vuotias! Kyllä sen ikäisenä pitäisi jo alkeellinen päättely onnistua.

Toisaalta, hänen vanhempansa ovat kaksi ärsyttävää tunnevammaista, joten ehkä avuttomuus on odotettavissa. Hänen äitinsä käytöstä vielä hieman ymmärtää masennuksen takia, mutta joitakin juttuja on todella vaikea niellä. Lopussa selviävä "pikku yksityiskohta" olisi myös ollut Tabithan hyvä kuulla hieman aikaisemmin. Hänen isänsä taas on toisella tavalla ärsyttävä. Hän on toisinaan todella kohtuuton ja odottaa lamaantuneelta lapseltaan aivan liikaa. Oman etunsa voisi kenties myös joskus unohtaa, kun lapsella on ongelmia?

Ison tekstin ja runsaiden marginaalien takia The Haunting of Tabitha Grey oli nopeaa ja kevyttä luettavaa. Se ei herättänyt suuria tunteita lievää ärsyyntymistä lukuunottamatta. Hieman nuoremmat lukijat voisivat saada kirjasta enemmän irti.

3 / 6 luultavasti eroon päättyvää parisuhdetta

Vanessa Curtis: The Haunting of Tabitha Grey, 2012, Egmont, 295 sivua

Kirjakauppoja maailmalta: Berliini

Kävin tosiaan kesän alussa Berliinissä ja minun piti tehdä kattava blogipostaus aiheesta. Postausta miettiessäni kuitenkin tajusin, kuinka valtavan laaja postauksen pitäisi olla, jotta se kattaisi edes pintaraapaisun upeasta Berliinistä. Päätinkin siis rajata aiheeni kirjablogiin istuvaksi. Pääsin nimittäin tutustumaan aivan ihanaan ja valtavaan kirjakauppaan! Tässä tulee

Dussmann

Dussmann on Berliinissä sijaitseva ihmissieluja sisäänsä syövä kaupparakennus, jossa on kolme kerrosta. Kaksi ylintä on varattu vain ja ainoastaan kirjoille ja kellarikerros on täynnä elokuvia ja cd-levyjä sun muuta koukuttavaa elektroniikkaa. Yksikin kerros on niin laaja, että sen läpikäymiseen kuluttaisi kevyesti kokonaisen päivän. Valitettavasti meillä ei ollut sellaisia aikoja käytettävänä, joten jouduin tyytymään pikavilkaisuun. Tästä johtuen en myöskään ottanut tarpeeksi kuvia tyydyttämään tarpeeni kokea Dussmann uudestaan.

 Hetken kierreltyäni huomasin lähes kaiken olevan saksankielistä. Tuntemattoman kielen autiomaassa  harhaillessani osuin sattumalta keitaalle silmieni osuessa tähän lumoavaan näkyyn:

Se olikin sitten täynnä ihastuttavia englanninkielisiä kirjoja kaikista eri genreistä. Kuljin sen hyllyjen välissä lumoutunut tuijotus kasvoillani ja päästellen ihastuneita huokauksia.

Ja mitä olisikaan kirjakauppa ilman hämmentäviä taiteellisia ratkaisuja!

Jos joskus matkustan takaisin taianomaiseen Berliiniin, saa matkakumppanini raahata minut väkipakolla Dussmannilta ulos.