Nyt on blogini toinen kokonainen vuosi päättynyt ja seuraavakin jo hyvässä vauhdissa. Vuoden 2015 kirjasaldo jäi aika alhaiseksi, vain 38 kirjaa. Se on 5 kirjaa vähemmän kuin edellisenä vuonna. Kaiken lisäksi viime vuonna oli kaksi kuukautta, joiden aikana en julkaisuut yhden yhtä kirja-arviota. Häpeällistä suorastaan. Otankin tavoitteeksi lukea tänä vuonna ainakin 50 kirjaa. Saa nähdä, miten käy!
Vuoden 2015 varrella ehti toki tapahtua yhtä ja toista, joista pieni murto-osa blogiinikin asti päätyi. Tein joitakin kuukausia sitten linjauksen, että blogini pysyttelee tästä lähin ainoastaan kirjallisuusteemaisissa postauksissa ja aion jatkaa samalla linjalla. Ereitan innoittamana olen myös päättänyt tehdä yhden välilehden minua jollakin tapaa koskettaneille kirjojen lauseille. Aion myös hieman järjestellä kirjaproggisten sekavaa välilehteä yksinkertaisempaan muotoon.
Mitä vielä? Kirjaprojektit! Sekä Klassikot 2.0 että Helmetin kirjahaaste jäivät kesken, mutta aion molemmat saattaa päätökseen. Myös Oman hyllyn unohdetut/Toisen hyllyn aarteet tulee jatkumaan, mutta hitaampaan tahtiin, kun kerran minun Toisen hyllyni omistaja aikoo viettää puolisen vuotta Lontoossa. Aion tarttua myös vuoden 2016 Helmetin kirjahaasteeseen ja toivottavasti tällä kertaa saada sen kokonaan suoritettua.
5 kirjaa odottaa tällä hetkellä postaamista ja yritänkin pian päästä niiden kimppuun. Toivottavasti uusi vuosi tuo kaikille mukanaan paljon uusia seikkailuja!
maanantai 4. tammikuuta 2016
perjantai 25. joulukuuta 2015
Feminismiä, kiitos!
Koen varsinkin tämän ensimmäisen kirjan jälkeen suurta tarvetta lukea lisää samanlaisia kirjoja. Feministiset kirjat kunniaan!
Libba Bray: Beauty Queens
Tässä on kirja, jonka jaksaisin lukea uudestaankin. Lentokone täynnä tyttöjä matkalla Miss Teen Dream -kilpailuun putoaa autiolle saarelle ja eloonjääneet joutuvat miettimään elämänsä prioriteetit uusiksi. Tytöt, jotka ovat tottuneet keskittymään vain kauneiskilpailuiden voittamiseen, saavat vastaansa viidakon ja sen todella omituiset eläimet. Saarella vaikuttaa olevan jotain muutakin pahasti vialla ja luottamus on koetuksella. Entisten kilpasiskojen on pidettävä yhtä selvitäkseen elossa kilpailussa, jossa ulkonäöllä ei todellakaan ole väliä.
Beauty Queens kuului erääseen kirjalistaan, jonka satuin näkemään tumblrissa. Listalla oli feministisiä nuortenkirjoja ja tämä oli yksi suosituimpia. Sen lisäksi, että Beauty Queens antaa jokaiselle henkilölle kehityskaareen ja luonteen, siinä on laaja erilaisten vähemmistöjen edustus. Alussa tyttöjen pinnallisuus on todella ärsyttävää, mutta kirjan edetessä myös henkilöt muuttuvat inhimillisiksi ja heihin kiintyy. Mitä pidemmälle tarina etenee, sitä vaikeampi on laskea kirjaa käsistä.
Toimintaa ja omituisia käänteitä ei todellakaan tästä kirjasta puutu. Kaikki henkilöt saavat osansa jännityksestä ja vuoronsa loistaa. Pohjimmiltaan kirja on kuitenkin kertomus nuorista tytöistä, jotka rikkovat heille asetetut tiukat rajat ja ottavat elämänsä omiin käsiinsä. Pidin erityisesti siitä, että tämä ei tarkoita kaikkien kohdalla samaa. Jokaisen ei tarvitse muuttua pelottomaksi ja itsenäiseksi action-sankariksi, vaan itsensä voi ihan hyvin löytää rakkaudenkin avustuksella. Alun rasittavat pissikset käyvät läpi suuren muutoksen ja lopussa ainakin minä pidin aivan jokaisesta.
Kirja on kirjoitettu hauskalla tavalla. Se on täynnä alaviitteitä ja kilpailua rahoittavan The Corporationin välihuomautuksia. Mainoskatkoja unohtamatta. Nämä hetkelliset tauot nopeuttavat kirjan lukemista ja ovat erittäin huvittavaa luettavaa. Kirja on eräältä kannalta katsottuna Kärpästen herran tyttöversio. Ainakin perusidealtaan ja kirjan henkilöt toteavat sen itsekin. Tosin Kärpästen herrassa oli hieman vähemmän salaliittoja ja räjähteiksi muunnettuja kauneustuotteita.
5 / 5 täytettyä liskokenraalia
Libba Bray: Beauty Queens, 2011, Scholastic Press, 396 sivua
Charlotte Perkins Gilman: The Yellow Wall-Paper
Nykyajan feminismin jälkeen vuorossa on todella omituinen opus, joka edustaa esifeminismiä. Jos se nyt edes on sana. Tätä ja Gilmanin muita kirjoituksia lukiessa on tietenkin otettava huomioon 1800-luvun hyvin erilainen yhteiskunta ja asenteet.
The Yellow Wall-Paper on ensimmäinen ja pisin tämän ohuen kirjasen novelleista. Se ottaa kantaa 1800-luvun asenteisiin naisten fyysistä ja psyykkistä terveyttä kohtaan. Samalla se on myös todella erikoinen ja yllättävän koukuttava tarina. Kokoelman toiset novellit ovat The Rocking-Chair ja Old Water.
The Rocking-Chair on kaikkein hämärin tarina ja vähiten oma suosikkini. Sen keskiössä on kaksi miestä ja naisen hahmo, jota he molemmat yrittävät tavoittaa. Huonostihan siinä käy, niin kuin muissakin novelleissa.
Old Water taas oli suosikkini. Siinä on nuori tyttö ja mies, joka tahtoo kosiskella häntä. Tyttöä ei kuitenkaan kiinnosta ja mies käy yhä epätoivoisemmaksi. Rakastin kaikkia niitä epäonnistuneita tapoja, joilla mies yrittää saada tytön kiinnostuksen ja kuinka tyttö lopulta saa pitää kiinni itsenäisyydestään.
Tämä kokoelma on nopeasti luettava ja hyvin viihdyttävä. Se on helppo ottaa mukaan ja kieli on iästään huolimatta selkeää. Kansi on tietenkin todella tympeä, mutta se voidaan nyt sisällön mielnekiintoisuuden takia antaa anteeksi.
Charlotte Perkins Gilman: The Yellow Wall-Paper, 1892; The Rocking-Chair 1893; Old Water 1911, Penguin Books, 55 sivua
The Yellow Wall-Paper kuittasi Helmetin kirjahaasteesta yhden kohdan:
18. Yli 100 vuotta vanha kirja
Miellyttävää joulua ja toivottavasti lukukokemuksien täyteistä uutta vuotta!
Libba Bray: Beauty Queens
 |
| http://d.gr-assets.com/ |
Beauty Queens kuului erääseen kirjalistaan, jonka satuin näkemään tumblrissa. Listalla oli feministisiä nuortenkirjoja ja tämä oli yksi suosituimpia. Sen lisäksi, että Beauty Queens antaa jokaiselle henkilölle kehityskaareen ja luonteen, siinä on laaja erilaisten vähemmistöjen edustus. Alussa tyttöjen pinnallisuus on todella ärsyttävää, mutta kirjan edetessä myös henkilöt muuttuvat inhimillisiksi ja heihin kiintyy. Mitä pidemmälle tarina etenee, sitä vaikeampi on laskea kirjaa käsistä.
Toimintaa ja omituisia käänteitä ei todellakaan tästä kirjasta puutu. Kaikki henkilöt saavat osansa jännityksestä ja vuoronsa loistaa. Pohjimmiltaan kirja on kuitenkin kertomus nuorista tytöistä, jotka rikkovat heille asetetut tiukat rajat ja ottavat elämänsä omiin käsiinsä. Pidin erityisesti siitä, että tämä ei tarkoita kaikkien kohdalla samaa. Jokaisen ei tarvitse muuttua pelottomaksi ja itsenäiseksi action-sankariksi, vaan itsensä voi ihan hyvin löytää rakkaudenkin avustuksella. Alun rasittavat pissikset käyvät läpi suuren muutoksen ja lopussa ainakin minä pidin aivan jokaisesta.
Kirja on kirjoitettu hauskalla tavalla. Se on täynnä alaviitteitä ja kilpailua rahoittavan The Corporationin välihuomautuksia. Mainoskatkoja unohtamatta. Nämä hetkelliset tauot nopeuttavat kirjan lukemista ja ovat erittäin huvittavaa luettavaa. Kirja on eräältä kannalta katsottuna Kärpästen herran tyttöversio. Ainakin perusidealtaan ja kirjan henkilöt toteavat sen itsekin. Tosin Kärpästen herrassa oli hieman vähemmän salaliittoja ja räjähteiksi muunnettuja kauneustuotteita.
5 / 5 täytettyä liskokenraalia
Libba Bray: Beauty Queens, 2011, Scholastic Press, 396 sivua
 |
| https://www.penguin.com.au/ |
Charlotte Perkins Gilman: The Yellow Wall-Paper
Nykyajan feminismin jälkeen vuorossa on todella omituinen opus, joka edustaa esifeminismiä. Jos se nyt edes on sana. Tätä ja Gilmanin muita kirjoituksia lukiessa on tietenkin otettava huomioon 1800-luvun hyvin erilainen yhteiskunta ja asenteet.
The Yellow Wall-Paper on ensimmäinen ja pisin tämän ohuen kirjasen novelleista. Se ottaa kantaa 1800-luvun asenteisiin naisten fyysistä ja psyykkistä terveyttä kohtaan. Samalla se on myös todella erikoinen ja yllättävän koukuttava tarina. Kokoelman toiset novellit ovat The Rocking-Chair ja Old Water.
The Rocking-Chair on kaikkein hämärin tarina ja vähiten oma suosikkini. Sen keskiössä on kaksi miestä ja naisen hahmo, jota he molemmat yrittävät tavoittaa. Huonostihan siinä käy, niin kuin muissakin novelleissa.
Old Water taas oli suosikkini. Siinä on nuori tyttö ja mies, joka tahtoo kosiskella häntä. Tyttöä ei kuitenkaan kiinnosta ja mies käy yhä epätoivoisemmaksi. Rakastin kaikkia niitä epäonnistuneita tapoja, joilla mies yrittää saada tytön kiinnostuksen ja kuinka tyttö lopulta saa pitää kiinni itsenäisyydestään.
Tämä kokoelma on nopeasti luettava ja hyvin viihdyttävä. Se on helppo ottaa mukaan ja kieli on iästään huolimatta selkeää. Kansi on tietenkin todella tympeä, mutta se voidaan nyt sisällön mielnekiintoisuuden takia antaa anteeksi.
Charlotte Perkins Gilman: The Yellow Wall-Paper, 1892; The Rocking-Chair 1893; Old Water 1911, Penguin Books, 55 sivua
The Yellow Wall-Paper kuittasi Helmetin kirjahaasteesta yhden kohdan:
Miellyttävää joulua ja toivottavasti lukukokemuksien täyteistä uutta vuotta!
maanantai 23. marraskuuta 2015
Paluu heppakirjojen aikaan
Kuten olen jo joissain aiemmissa postauksissa mainostanut, haastattelin kirjamessuilla alla näkyvän kirjan kirjoittajaa Ronja Salmea ja luonnollisesti myös luin kyseisen kirjan sitä varten. Tuli kyllä niin nostalginen olo ja mieli alkoi taas kaivata ratsaille.
Ronja Salmi: Ystäväni hevonen
Ystäväni hevonen on alun perin viikoittain netissä julkaistu jatkotarina, joka on nyt laitettu konkreettisiin kansiin. Se kertoo kasiluokkalaisesta Milenkasta, joka rakastaa hevosia yli kaiken. Hänellä on ihana hoitoponi ja tallilla kuluu suurin osa päivistä. Milenka joutuu kuitenkin tallikiusauksen kohteeksi päästessään hoitamaan tallille saapunutta uutta hevosta. Kotirintamallakaan asiat eivät ole enää niin hyvin ja asiat menevät nopeasti alamäkeen.
Olin nuorempana intohimoinen hevoskirjojen lukija. Hevoset ovat edelleen lähellä sydäntäni ja kaipaisin taas pitkästä aikaa ratsastamaan. Hevoskirjoja ei ole tullut oikeastaan luettua enää vuosiin. Olikin jännittävää tarttua taas hevoskirjaan ja palata ajassa taaksepäin. Ystäväni hevonen oli juuri sellainen kirja, joka tulee mieleeni sanasta hevoskirja. Aika yksinkertaista kieltä, nopea tahti ja paljon hevosjuttuja. Tämän kirjan lukaisee helposti yhdessä illassa ja jos genre on edes jollain tapaa läheinen, siitä voi jopa nauttia. Mikään mestariteos se ei ole, mutta täyttää tarkoituksensa.
Ystäväni hevonen käsittelee muutamia tärkeitä teemoja, kuten kiusaamista ja rahojen puutetta. Kirja on kuitenkin tarkoitettu hieman minua nuoremmille ja siksi asioiden aika nopea läpikäynti jollain tapaa vähän ärsytti. Huomasinkin yhtäkkiä toivovani, että joku kirjoittaisi hevoskirjoja myös aikuisempaan makuun. Sellaisia, joissa hevosilla olisi samanlainen suuri rooli, mutta mukaan mahtuisi myös syvällisempää tavaraa. Jos joku tietää tällaisen kirjan, otan hyvin mieluusti suosituksia vastaan.
31/2 / 6 huolellisesti puhdistettua harjapakkia
Ronja Salmi: Ystäväni hevonen, 2015, Otava, 205 sivua
Ystäväni hevonen kuittasi Helmetin kirjahaasteesta yhden kohdan
3. Vuonna 2015 julkaistu kirja
 |
| https://s1.adlibris.com/ |
Ystäväni hevonen on alun perin viikoittain netissä julkaistu jatkotarina, joka on nyt laitettu konkreettisiin kansiin. Se kertoo kasiluokkalaisesta Milenkasta, joka rakastaa hevosia yli kaiken. Hänellä on ihana hoitoponi ja tallilla kuluu suurin osa päivistä. Milenka joutuu kuitenkin tallikiusauksen kohteeksi päästessään hoitamaan tallille saapunutta uutta hevosta. Kotirintamallakaan asiat eivät ole enää niin hyvin ja asiat menevät nopeasti alamäkeen.
Olin nuorempana intohimoinen hevoskirjojen lukija. Hevoset ovat edelleen lähellä sydäntäni ja kaipaisin taas pitkästä aikaa ratsastamaan. Hevoskirjoja ei ole tullut oikeastaan luettua enää vuosiin. Olikin jännittävää tarttua taas hevoskirjaan ja palata ajassa taaksepäin. Ystäväni hevonen oli juuri sellainen kirja, joka tulee mieleeni sanasta hevoskirja. Aika yksinkertaista kieltä, nopea tahti ja paljon hevosjuttuja. Tämän kirjan lukaisee helposti yhdessä illassa ja jos genre on edes jollain tapaa läheinen, siitä voi jopa nauttia. Mikään mestariteos se ei ole, mutta täyttää tarkoituksensa.
Ystäväni hevonen käsittelee muutamia tärkeitä teemoja, kuten kiusaamista ja rahojen puutetta. Kirja on kuitenkin tarkoitettu hieman minua nuoremmille ja siksi asioiden aika nopea läpikäynti jollain tapaa vähän ärsytti. Huomasinkin yhtäkkiä toivovani, että joku kirjoittaisi hevoskirjoja myös aikuisempaan makuun. Sellaisia, joissa hevosilla olisi samanlainen suuri rooli, mutta mukaan mahtuisi myös syvällisempää tavaraa. Jos joku tietää tällaisen kirjan, otan hyvin mieluusti suosituksia vastaan.
31/2 / 6 huolellisesti puhdistettua harjapakkia
Ronja Salmi: Ystäväni hevonen, 2015, Otava, 205 sivua
Ystäväni hevonen kuittasi Helmetin kirjahaasteesta yhden kohdan
maanantai 16. marraskuuta 2015
Klassikot 2.0: Sadan vuoden yksinäisyys
Tämän vuoden klassikkohaaste laahaa perässä pahan kerran, mutta olen vakaasti päättänyt saada sen täyteen. Tässä eräs jo elokuussa lukuvuoron saanut klassikko:
Gabriel García Márquez: Sadan vuoden yksinäisyys
Sadan vuoden yksinäisyydestä on hieman vaikea koota järkevää ja lyhyttä juoniselostusta. Kaikkein yksinkertaisimmassa muodossaan kirja kertoo Macondon kylästä ja erityisesti siellä asuvasta Buendian suvusta. Se kertoo siitä, kuinka ihmisluonto on tietyissä asioissa muuttumaton ja samat virheet toistuvat sukupolvesta toiseen. Ja se kertoo seksistä. Sadan vuoden yksinäisyys ei todellakaan ole mielikuvitukseton erilaisten seksinharrastamistapojen suhteen.
Tämä kirja on erinomainen esimerkki siitä erikoisesta tavasta, jolla klassikoista yleensä puhutaan. Sadan vuoden yksinäisyyden sanotaan olevan koskettava kuvaus ihmisten perimmäisestä rappeustilasta, täynnä merkityksellistä symboliikka. Se on kieltämättä kaikkea tätä ja paljon enemmänkin, jos sitä pysähtyy edes hetkeksi miettimään. Näistä syvällisistä pohdinnoista jää kuitenkin puuttumaan eräs hyvin ilmeinen ja oleellinen seikka eli kirjan varsinainen juoni. Kuten jo aiemmin mainitsin, kirja sisältää paljon erilaisia seksikohtauksia. Tarina keskittyykin kuvaamaan Buendioiden ihmissuhdesotkuja ja sitä, kuka taas olikaan kenenkin lapsi. Samat nimet kiertävät kirjassa ja esimerkiksi Aurelianoja oli parhaimmillaan noin 20.
Pidin Sadan vuoden yksinäisyydestä hyvin paljon. Siinä oli kiehtovia henkilöitä, yllättäviä ihmiskohtaloita ja hieman sairasta huumoria. Loppuratkaisu oli kaikessa sekopäisyydessään mukaansa tempaava ja mieleenpainuva. Ainoa oikeasti ärsyttävä asia oli se, että kirjailija ei ole tainnut kuulla kappalejaosta. Välillä ei tehnyt mieli lukea eteenpäin, kun huomasi saman kappaleen jatkuvan yhtenä pötkönä useamman sivun. Hieman haittasi myös se, että luin Sadan vuoden yksinäisyttä pitkän aikavälin aikana ja henkilöt meinasivat joissain kohdissa sekoittua keskenään saman nimisiä kun olivat.
Tiivistin ajatukseni kirjasta Ereitalle näin: Aureliano on huono enne ja kaikki tahtovat insestiä.
Gabriel García Márquez: Sadan vuoden yksinäisyys, Cien anos de soledad, 1967, suomentanut Matti Rossi, 1971, WSOY, 414 sivua
Ereitan arvion löydät täältä.
Sadan vuoden yksinäisyys kuittasi Helmetin kirjahaasteesta kaksi kohtaa:
33. Kirja, jonka kirjoittaja ei ole kotoisin Euroopasta tai Pohjois-Amerikasta
34. Kirja, jonka nimessä on numero
 |
| http://www.helmet.fi/ |
Sadan vuoden yksinäisyydestä on hieman vaikea koota järkevää ja lyhyttä juoniselostusta. Kaikkein yksinkertaisimmassa muodossaan kirja kertoo Macondon kylästä ja erityisesti siellä asuvasta Buendian suvusta. Se kertoo siitä, kuinka ihmisluonto on tietyissä asioissa muuttumaton ja samat virheet toistuvat sukupolvesta toiseen. Ja se kertoo seksistä. Sadan vuoden yksinäisyys ei todellakaan ole mielikuvitukseton erilaisten seksinharrastamistapojen suhteen.
Tämä kirja on erinomainen esimerkki siitä erikoisesta tavasta, jolla klassikoista yleensä puhutaan. Sadan vuoden yksinäisyyden sanotaan olevan koskettava kuvaus ihmisten perimmäisestä rappeustilasta, täynnä merkityksellistä symboliikka. Se on kieltämättä kaikkea tätä ja paljon enemmänkin, jos sitä pysähtyy edes hetkeksi miettimään. Näistä syvällisistä pohdinnoista jää kuitenkin puuttumaan eräs hyvin ilmeinen ja oleellinen seikka eli kirjan varsinainen juoni. Kuten jo aiemmin mainitsin, kirja sisältää paljon erilaisia seksikohtauksia. Tarina keskittyykin kuvaamaan Buendioiden ihmissuhdesotkuja ja sitä, kuka taas olikaan kenenkin lapsi. Samat nimet kiertävät kirjassa ja esimerkiksi Aurelianoja oli parhaimmillaan noin 20.
Pidin Sadan vuoden yksinäisyydestä hyvin paljon. Siinä oli kiehtovia henkilöitä, yllättäviä ihmiskohtaloita ja hieman sairasta huumoria. Loppuratkaisu oli kaikessa sekopäisyydessään mukaansa tempaava ja mieleenpainuva. Ainoa oikeasti ärsyttävä asia oli se, että kirjailija ei ole tainnut kuulla kappalejaosta. Välillä ei tehnyt mieli lukea eteenpäin, kun huomasi saman kappaleen jatkuvan yhtenä pötkönä useamman sivun. Hieman haittasi myös se, että luin Sadan vuoden yksinäisyttä pitkän aikavälin aikana ja henkilöt meinasivat joissain kohdissa sekoittua keskenään saman nimisiä kun olivat.
Tiivistin ajatukseni kirjasta Ereitalle näin: Aureliano on huono enne ja kaikki tahtovat insestiä.
Gabriel García Márquez: Sadan vuoden yksinäisyys, Cien anos de soledad, 1967, suomentanut Matti Rossi, 1971, WSOY, 414 sivua
Ereitan arvion löydät täältä.
Sadan vuoden yksinäisyys kuittasi Helmetin kirjahaasteesta kaksi kohtaa:
keskiviikko 4. marraskuuta 2015
Kirjamessujen aarresaalis
Aloitin viime vuonna oman perinteen, jota aion nyt jatkaa. Teen siis pienen esittelyn Kirjamessuilta ostamistani kirja-aarteista. Tänä vuonna saalis oli aika tavalla suurempi kuin viime vuonna. Syynä voi tosin olla se, että olin messuilla kaikki neljä päivää. Siinä oli enemmän kuin runsaasti aikaa koluta kaikki antikvaariset puodit läpi useampaan kertaan...
 |
| Kyllä. Niitä ihan oikeasti on 12 |
Kirjat ovat siis seuraavat:
Lars Kepler: Hypnotisoija, Nukkumatti
Ursula K. Le Guin: Maameren tarinat 1-3
Salla Simukka: Valkea kuin lumi
Gillian Flynn: Gone Girl
J. K. Rowling: Harry Potterit 1, 3 & 4
Umberto Eco: Ruusun nimi
George R. R. Martin: The Clash of Kings
Eoin Colfer: Ikuisuuskoodi, Opalin kosto
Ihan kuin minulla ei jo valmiiksi olisi valtavaa määrää luettavia kirjoja. No, onpahan ainakin valinnan varaa. Olen suunnattoman iloinen ostoksistani ja tein mielestäni loistavia löytyjä. Bonuksena esittelen vielä eilen postissa saamani lähetyksen:
lauantai 31. lokakuuta 2015
Liebster Award
Aina oppii jotain uutta. Tällä kertaa "uutta" tarkoittaa tällaisen Liebster-palkinnon olemassaoloa. Minut mukaan veti aina yhtä ihana Ereita, Lumiset kuusenoksat -blogin kirjoittaja. Olen erittäin iloinen tästä ja kiitän sydämeni pohjasta. Palkinto on eteenpäin levitettävää sorttia ja säännöt ovat seuraavat:
1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.
2. Laita palkinto esille blogiisi.
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen.
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa.
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat.
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen.
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.
Sezzien kysymykset koskivat kirjoja ja kirjastoja. Tässä vastaukseni.
Seuraan tällä hetkellä vain muutamia blogeja ja olen itsekin ollut aika epäaktiivinen kirjoittaja lähiaikoina. Laitan palkintoni siis eteenpäin ihanille seuraajilleni, joista jokaista arvostan erittäin paljon. Jotkut teistä ovat tämän ehkä jo tehneet, mutta saatte nyt tuplana. Linkkaan vain neljä, koska en onnistunut löytämään blogiosoitetta kahdelle seuraajistani.
Katariina - Unelmien aika
Joanna - Katosin kirjamaailmaan
Saara - Doubleshot
Pirjo Marjatta - Pythagoraan lause
Omat kysymykseni koskevat musiikkia, koska se on kirjojen ohella yksi intohimoistani.
1. Kuinka paljon aikaa päivässä käytät musiikin kuunteluun?
2. Mitä mieltä olet musikaaleista?
3. Oletko nähnyt yhtään musikaalia?
4. Osaatko laulaa tai soittaa jotain instrumenttia?
5. Laulatko mukana, kun kuuntelet musiikkia?
6. Käytkö konserteissa tai festareilla?
7. Mikä artisti/bändi on vaikuttanut sinuun eniten?
8. Mikä biisi sinulla on viimeksi soinut päässä?
9. Osaatko lukea nuotteja?
10. Mitä kanavaa käytät musiikin kuunteluun? (Youtube, Spotify, ym)
11. Mikä musiikkityyli on lähimpänä sydäntäsi?
1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.
2. Laita palkinto esille blogiisi.
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen.
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa.
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat.
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen.
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.
Sezzien kysymykset koskivat kirjoja ja kirjastoja. Tässä vastaukseni.
1. Mikä on viimeisin ostamasi kirja?
Kirjamessuilla tuli ostettua valtava kasa kirjoja. Aivan viimeinen ostos taisi olla Salla Simukan Valkea kuin lumi.
2. Oletko jo lukenut tämän kirjan? Jos, niin oliko se rahojesi arvoinen?
Olen lukenut kirjan aiemmin ja se on koko trilogian paras osa. Ostin sen nimen omaan siitä syystä, että tahdoin sen osaksi kokoelmaani.
3. Mistä yleensä ostat kirjoja? Netistä, paikallisesta kirjakaupasta, kirjakauppaketjusta, divarista...?
Ostelen kirjoja monenlaisista paikoista, paitsi netistä. Sieltä olen ostanut kirjan ehkä kerran? Tykkään alennuskirjoista.
4. Miten usein ostat kirjoja?
En mitenkään säännöllisin väliajoin. Ostan todennäköisesti useamman kirjan parin päivän sisään ja sitten pidän taukoa.
5. Onko sinulla tapana ostaa vain kirjoja, jotka olet jo lukenut ja todennut hyviksi, vai ostatko myös uusia tuttavuuksia?
En voi luokitella itseäni vain toiseen kategoriaan. Riippuu täysin mielialastani.
6. Jos sinun tulisi luopua kirjakaupan kanta-asiakaskortistasi tai kirjastokortistasi, kummasta luopuisit? Miksi?
Kanta-asiakaskortista, koska minulla ei edes ole sellaista. Kirjastokortti on paljon yleishyödyllisempi. Ja ainahan voin lainata jonkun toisen kantiskorttia.
7. Mitkä kaikki kirjat sinulla on kirjastosta lainassa tällä hetkellä?
Liian monta, joita en ole lukenut. Olen laiska enkä jaksa nousta katsomaan.
8. Kun saavut lähikirjastoosi, mille hyllylle suuntaat ensimmäisenä? Miksi?
Kiipeän portaat kolmanteen kerrokseen, missä ovat nuortenkirjat. Käyn aika harvoin kirjastossa etsimässä teoksia. Yleensä varaan ne, mitä tahdon.
9. Kirjastossa käydessäsi pyydätkö usein/silloin tällöin/ koskaan kirjastonhoitajien suosituksia?
Enpä oikeastaan. On tarpeeksi luettavaa muutenkin.
10. Käytätkö kirjaston muita palveluja kuin kirjojen lainaamista? (Esim. elokuvien tai musiikin lainaamista, tietokoneita, käytkö kirjaston järjestämissä tapahtumissa jne.)
Käytän toisinaan tietokoneita, mutta muuten en oikeastaan käytä.
11. Palautatko kirjasi ajallaan, vai kerääntyykö kortillesi sakkoa aina myöhässä olevista lainoista?
Ha. Haha. Hahahahahahaa. Maksoin juuri 18,60€ sakkoa kirjastolle.Seuraan tällä hetkellä vain muutamia blogeja ja olen itsekin ollut aika epäaktiivinen kirjoittaja lähiaikoina. Laitan palkintoni siis eteenpäin ihanille seuraajilleni, joista jokaista arvostan erittäin paljon. Jotkut teistä ovat tämän ehkä jo tehneet, mutta saatte nyt tuplana. Linkkaan vain neljä, koska en onnistunut löytämään blogiosoitetta kahdelle seuraajistani.
Katariina - Unelmien aika
Joanna - Katosin kirjamaailmaan
Saara - Doubleshot
Pirjo Marjatta - Pythagoraan lause
Omat kysymykseni koskevat musiikkia, koska se on kirjojen ohella yksi intohimoistani.
1. Kuinka paljon aikaa päivässä käytät musiikin kuunteluun?
2. Mitä mieltä olet musikaaleista?
3. Oletko nähnyt yhtään musikaalia?
4. Osaatko laulaa tai soittaa jotain instrumenttia?
5. Laulatko mukana, kun kuuntelet musiikkia?
6. Käytkö konserteissa tai festareilla?
7. Mikä artisti/bändi on vaikuttanut sinuun eniten?
8. Mikä biisi sinulla on viimeksi soinut päässä?
9. Osaatko lukea nuotteja?
10. Mitä kanavaa käytät musiikin kuunteluun? (Youtube, Spotify, ym)
11. Mikä musiikkityyli on lähimpänä sydäntäsi?
torstai 22. lokakuuta 2015
Kirjamessut käyntiin!
Pahoittelen syvästi pitkää poissaoloani. Nyt on kuitenkin paljon jänniä asioita luvassa! Olen tänä vuonna mukana tekemässä ohjelmaa Kirjamessuille! Kallion lukion Kirjakallio pitää hallussaan Louhi-lavaa ja tuottaa sinne ohjelmaa jokaisena messupäivänä. Luvassa on napakkaa, ajankohtaista ja monipuolista sisältöä.
Oma esiintymiseni:
Olen haastattelemassa Ystäväni hevonen -kirjan kirjoittajaa Ronja Salmea perjantaina klo 11
Paneelia olen vetämässä aiheesta Onko pakko olla seksikäs? ja mukana on mahtavia persoonia. Klo 14 voi siis huomenna kuulla seuraavia henkilöitä: Sandra Lamppu, Ina Mikkola, Melissa Mäntylä ja Ellinoora Lievonen.
Tänään olin lähinnä vain pyörimässä paikalla ja fiilistelemässä. Yksi kirjakin tarttui mukaan...
 |
| https://images.cdn.yle.fi/ |
Oma esiintymiseni:
Olen haastattelemassa Ystäväni hevonen -kirjan kirjoittajaa Ronja Salmea perjantaina klo 11
Paneelia olen vetämässä aiheesta Onko pakko olla seksikäs? ja mukana on mahtavia persoonia. Klo 14 voi siis huomenna kuulla seuraavia henkilöitä: Sandra Lamppu, Ina Mikkola, Melissa Mäntylä ja Ellinoora Lievonen.
Tänään olin lähinnä vain pyörimässä paikalla ja fiilistelemässä. Yksi kirjakin tarttui mukaan...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)