Pahana kasvanut, hyväksi oppinut?

Kristin Cashore: Syntymälahja

https://www.risingshadow.fi/

Ereitan alustus:
Minulla on ollut tavallisen kirjahyllyni lisäksi, jo niin monen vuoden ajan, etten edes muista, milloin se tuli, lempikirjahylly. Selvennykseksi, se on kirjahylly lempikirjoilleni, ei kirjahyllynä mitenkään erikoinen. Lempikirjahyllyyn on vaikea päästä ja sieltä on vielä vaikeampi tulla potkituksi ulos. Siksi, kun otin Syntymälahjan lempikirjahyllystäni antaakseni sen Libertélle luettavaksi, olin hieman huolestunut: ansaitseeko Syntymälahja enää paikkaa täällä? Pidänkö siitä enää niin paljon? En tiedä, sillä en ole lukenut sitä ikuisuuksiin. Päätin kuitenkin luottaa vaistooni, joka on aina ollut sitä mieltä että Syntymälahja on erinomaista fantasiaa, ja olla ajattelematta asiaa liikaa. Niinpä luovutin Katsan ja Pon leivisköineen eteenpäin, ja toivoin, että he tekevät vaikutuksen.

Pyysin Ereitalta tällä kertaa jotain, mikä ei vaadii liian monimutkaista ajattelua. Hän antoi käteeni Syntymälahjan, josta en ollut koskaan aiemmin kuullut yhtään mitään. Lähdinkin kiinnostuneena tutustumaan siihen. Hänen arvionsa minun antamastani kirjasta löydät täältä.

Katsa on tappajan leiviskän omaava taistelija kuningas Randan hovissa. Randa käyttää Katsaa hankalien alamaisten kurissa pitämiseen ja oman asemansa pönkittämiseen muiden kuuden kuningaskunnan keskuudessa. Eräänä päivänä Katsan elämään ilmestyy toisen kuningaskunnan prinssi Po, josta on ensimmäsitä kertaa oikeasti vastusta Katsalle. He alkavat yhdessä tutkia kuningaskuntien asioita selvittääkseen Pon isoisän kidnappauksen syyn. Tutkimuksen johtavat yllättävään paikkaan, jossa asiat ovat pahasti pielessä.

Syntymälahjan maailma oli kiehtova. Joillain ihmisillä on taito eli tehdä jotakin asiaa käsittämättömän hyvin. Tästä leiviskästä on merkkinä eriväriset silmät. Jotkin taidot ovat yksinkertaisia, kun taas toiset pitävät sisällään hyvinkin monipuolisia asioita. Luonnollisesti kirjan lukeminen herätti minussa halun saada eriväriset silmät. Olen aina haaveillut erikoisista ja upeista silmistä. Omani kun sattuvat olemaan aika tylsän tavalliset. Katsan "toinen silmä sininen ja toinen vihreä" olisi aika ideaali tilanne.

Kuten mainitsin aiemmin, pidin kirjasta hyvin paljon. Joissain kohdissa siitä kuitenkin välittyi selvästi sen olevan tarkoitettu hieman nuoremmille. Kaikkein eniten asia näkyi kirjan henkilöiden mustavalkoisuudessa. Katsasta yritetään rakentaa harmaan alueen henkilöä, mutta hän on liian selkeästi tarinan sankari ollakseen moraalisesti arveluttava. Hänen menneisyydessään on toki epämääräisiä tekoja, mutta kirjan aikana hänen toimintansa motivaationa on lähes poikkeuksetta joku hyväksi tai ihailtavaksi ajateltava periaate, kuten oikeus tai rakkaus. Polla taas on lähes yksinomaan mukavia ominaisuuksia. Hän tekee oikeita valintoja, auttaa tuntemattomia ja tietenkin omaa ylevän luonteenlaadun. Onneksi kaikki nämä ominaisuudet ärsyttävät vasta, kun niitä ajattelee tarkemmin. Kirjan aikana en kiinnittänyt asiaan liikaa huomiota. En tahdo paljastaa yksityiskohtia juonesta, joten sanona tarinan pahiksesta vain hyvin epämmäräisellä tasolla. Hän on paha. Ei muita ominaisuuksia.

Tarinan rakenteesta muutama sananen. Kirjan alku ei ole lupaavin mahdollinen. Lukijalle ei oikein selviä kirjan idea. Mikä on pääkonflikti? Ketkä henkilöistä ovat merkityksellisiä? Alkoiko varsinainen tarina jo vai rakennetaanko vasta pohjia? Katsa on alussa henkilönä ynseä eikä herättänyt sympatioita ainakaan minussa. Yhtäkkiä tapahtui kuitenkin radikaali käänne ja kirja muuttui todella kiehtovaksi enkä malttanut laskea sitä käsistäni. Kirjan paras anti ilmestyi juuri tässä vaiheessa. Tarkoitan tällä Katsan ja Pon hidasta tutustumista ja heidän ystävyytensä kehitttymistä ja syventymistä. Myös Katsan henkinen kehitys ja Pon rooli siinä on kiinnostavaa ja se jättää hyvän mielen kirjan lukemisesta. Yksittäisitä kohtauksista rakastan tietenkin eniten Katsan uhmaa Randaa kohtaan. Olen aina suurten aatteiden ja niistä syntyvien ihmiskohtaloiden puolella ja siksi Katsan oikeutettu kapina kiehtoo minua.

Koska olen järkyttävä pikkuasioista nipottaja, on minun aivan pakko mainita muutama yksittäinen ärsyttävä kohta. Ensimmäisenä on Sinisuru. Kuka oikeasti antaa tyttärelleen sellaisen nimen? Varsinkin, kun tyttö on prinsessa eli kaikki tulevat tietämään hänen nimensä. Toisena on hevoset. Minua inhotti aina, kun Katsa kohteli hepparaukkoja niin ajattelemattomasti. Tuli oikein paha mieli ja alkoi säälittää. Jos jätettäisiin eläinten kaltoin kohtelu ihan suosiolla pois kivoista kirjoista? Kukaan tuskin yllättyy, kun kerron, että Katsan ja Pon välille syntyy romanssi. Se ei ollut ollenkaan huonosti kirjoitettu, mutta alkaa pikku hiljaa tulla korvista ulos nämä joka kirjassa olevat pakolliset romanssit. Huomaan saaneeni yliannostuksen kaikista typeristä nuortenkirjoista. Ehkä luen seuraavaksi jotain, missä ei ole mitään romanssiin viittaavaakaan.

Kokonaisuutena Syntymälahja oli erittäin viihdyttävää ja hyvin rakennettua fantasiaa. Se ei ollut liian synkkä, muttei myöskään pelannut tarpeettomasti huumorilla. Henkilöt, vaikka hieman yksiulotteisiksi toisinaan jäivätkin, olivat miellyttäviä ja lukisin heistä hyvin mieluusti lisääkin. Etenkin Raffin, Randan poika, oli henkilö, jonka mielenliikkeet ja luonteenlaatu jäivät mietityttämään. Analysoisin helposti vielä muutaman sivun verran mahdollisia psykologisia ilmiöitä etenkin pahuuden osalta, mutta taidan jättää sen vain oman pääni sisäiseksi pohdinnaksi.

4½ / 6 taistelua puuman kanssa. (Siitä saa hyvän turkin)

Kristin Cashore: Syntymälahja, Graceling, 2008, suomentanut Maria Lyytinen, 2009, WSOY, 444 sivua

Syntymälahja kuittasi Helmetin kirjahaasteesta kolme kohtaa

1. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
6. Kirja, jonka nimi on yksi sana
12. Kirja, jota ystäväsi on suositellut sinulle

I am a Creampuff!

Ei taas. Aivoni ovat selvästi koukuttuvaa tyyppiä, joka näkyy aina toisinaan ilmestyvillä uusilla obsessioilla. Tällä kertaa kyseessä on nettisarja Carmilla. Minusta on siis tullut Creampuff.

Pienenä taustatietona, koulussamme on alkamassa nettisarjaprojekti Montgomeryn Anna-sarjaan liittyeen ja Sezzie oli koekuvauksissa. (Toivottakaamme kaikki mitä parhainta menestystä!!!) Itse en lähtenyt yrittämään, sillä koe-esiintymisten aikataulut eivät sopineet minulle enkä muutenkaan edes tunne Anna-sarjaa. Eksyn aiheesta. Tosiaan, tuleva projektin toteutustyylistä annettin esimerkiksi muun muassa Carmilla-sarja, josta olin aiemmin jo kuullut tumblrin kautta. Nyt kuitenkin vasta sain aikaiseksi aloittaa sen katsomisen.

Carmilla pohjautuu samannimiseen 1872 julkaistuun kirjaan, jonka on kirjoittanut Joseph Sheridan Le Fanu. Kirja kertoo nuoresta Laurasta, joka päätyy naisvampyyrin huomion kohteeksi. Nettisarja on tietenkin soveltanut ideaa hyvinkin paljon. Paikkana on Silas University, jossa tapahtuu hyvin erikoisia katoamisia, joita Laura alkaa tutkia, kun hänen huonetoverinsa Betty häipyy epäilyttävästi. Hänen uusi huonetoverinsa on synkkä ja omituinen Carmilla, joka joutuu nopeasti Lauran tutkimusten pääepäillyksi.

http://covers.feedbooks.net/

Carmillan juonessa ja elementeissä oli jotain Buffy, vampyyrintappaja -tyylistä. En tietenkään spoilaa teille loppuratkaisua, mutta sen sanon, että se ei olisi näyttänyt omituiselta Buffyssa. Carmilla on saavuttanut suuren suosion ja sitä on kiitelty erityisesti sen monipuolisesta kuvauksesta seksuaalivähemmistöjen osalta ja lähes kokonaan naisista koostuvasta näyttelijäkaartista.

Pidin tästä sarjasta erittäin suurella intohimolla. Katsoin sen jaksot kahden päivän aikana ja sitten muutaman päivän päästä uudelleen. Se ei ollut suurikaan urakka, sillä jaksoja on tällä ensimmäisellä kaudella vain 36. Varoituksen sana: Suurin piirtein 15. jakson kohdalla tapahtuu yhtäkkinen koukuttuminen eikä katsomista millään malta lopettaa. Sitä ennenkin sarja on hyvä, mutta ei yhtä mukaansa tempaava. Kannattaa katsoa sarjaa sen soittolistalta, koska silloin seuraava jakso alkaa aina automaattisesti, mikä tekee lopettamisesta vielä vaikeampaa!

Varsinaisen sarjan lisäksi on joulun spesiaalijakso, sponsorien mainosvideot (jotka ovat todella huvittavia) ja tietenkin lisämateriaalit!

Lopuksi ilouutinen kaikille sarjan faneille. Carmillan toinen tuotantokausi alkaa tänä keväänä!!!!! Buckle up, Creampuffs!

Vuosi käyntiin fantasialla

http://news.bbc.co.uk/

Michelle Harrison: The 13 Treasures

Tanya joutuu vastentahtoisesti viettämään kesäänsä isoäitinsä rapistuneessa kartanossa jouduttuaan jälleen ongelmiin omituisen kykynsä kanssa. Tanya nimittäin kykenee näkemään keijuja, jotka eivät asiasta pidä, vaan kiusaavat Tanya tämän rikottua heidän sääntöjään. Isoäidin kartanossa on useita asioita, jotka Tanyan mielestä tekevät kesästä tuplasti kamalamman. Tärkein näistä syistä on tilnahoitajan poika Fabian, joka vetää Tanyan aina mukaan omiin kuvioihinsa. He päätyvät selvittämään 50 vuotta vanhaa katoamistapausta, jota Fabian ei kykene jättämään rauhaan. Lähiseuduilta kadonneiden lasten tapauskin avaa Tanyalle ovia tietoon, jota hän ei kenties koskaan olisi halunnut saada selville.

Ymmärrän, että tämä kirja on tarkoitettu minua nuoremmille lukijoille ja siksi minua ärsyttävät asiat eivät ehkä ärsytä varsinaista kohdeyleisöä. Haluan niistä kuitenkin avautua.

Nuortenkirjoja paljon lukeneena kannen iskulause nauratti minua suuresti. "A family secret, a fateful inheritance..." on kuvaus, joka sopii vähintäänkin joka toiseen fantasiakirjaan ja sain suurta huvia yrittäessäni keksiä mahdollisimman monta. Sama ilmiselvyys vaivasi myös vihjeitä, joita kirja viljeli. Kirjan henkilöt eivät samaa ongelmaa kokeneet, sillä heille kaikki asiat piti vääntää rautalangasta ja aidanseipäästä mielellään myös useaan kertaan, että he mitään tajusivat.

Kirjan kieli ei onneksi tuntunut lapselliselta eiväkä tapahtumat ja taustatiedot nekään vaikuttaneet naurettavilta tai typeriltä. Ainoana poikkeuksena on silmien pyörittelyä aiheuttanut tukkaloitsu, jonka päähenkilö saa osakseen. Toisaalta Harrison ei myöskään ole kehittänyt mitään kovin omaperäistä, vaan maailma on aika peruskauraa. Suurimmaksi osaksi se ei haittaa ja varsinkin lastenromaanina The 13 Treasures on oikein onnistunut. Itse jäin kaipaamaan syvempää käsittelyä henkilöiden motiiveille ja luonteille, mutta lapsille se olisi voinut olla liian puuduttavaa.

Tarina onnistui myös kerran luomaan yllätysmomentin. Myöhemmin ajatellen sekin olisi ollut tajuttavissa, mutta siinä hetkessä lopun juonenkäänne tuli aivan puun takaa. Se rikkoi oikein virkistävästi kirjan yleistä ilmapiiriä.

Kun nyt kerran joudun lukemaan sarjan muutkin osat, tahtoisin esittää toiveen jatko-osien juonikaavioita varten. Harras toiveeni olisi, että kirjailija valitsisi yhden pääjuonen ja jättäisi muut pääjuonta tukeviksi sivujuoniksi. Tässä kirjassa tuntui olevan useampi yhtä vahva juoni ja minulle jäikin hieman epäselväksi, mikä oli se tärkein. Juonet liittyvät kyllä selkeästi toisiinsa ja kirjailija onkin ehkä yrittänyt tehdä "lopussa kaikki langat yhdistyvät" -tyylisen kaavan, mutta yritys on vain puolittain onnistunut.

Olin siinä käsityksessä, että omasta hyllystäni löytyvä The 13 Secrets olisi sarjan toinen osa, mutta huomasin kirjan loputtua erheeni. Joudun siis lukemaan vielä yhden osan ennen kuin pääsen omani kimppuun. Siksi esitänkin nyt kysymyksen, joka jäi ensimmäisen osan jälkeen minua suuresti vaivaamaan: Mihin Tanyan rannekorusta repäisty pieni pata joutui?

3 / 6 varastelevaa viemärikeijua

Michelle Harrison: The 13 Treasures, 2009, Simon and Schuster, 326 pages

http://themortalinstrumentssource.files.wordpress.com

Cassandra Clare, Sarah Reed Brennan, Maureen Johnson:
The Bane Chronicles

The Bane Chronicles oli ehdottomasti syntymäpäivälahjojeni kohokohta. Aloitin sitä jo viime vuoden puolella, mutta suurin osa jäi tälle vuodelle, joten lasken sen virallisesti ensimmäiseksi vuonna 2015 lukemakseni kirjaksi.

Kirja koostuu yhdestätoista Magnus Banen elämästä kertovasta novellista. Alkupään tarinat liittyvät vanhempiin tapahtumiin ja osa niistä liittyy läheisestikin Clockwork-sarjojen henkilöihin. Loppupäässä taas ollaan lähempänä nykyaikaa ja muutama tarina kertookin Varjojen kaupungit -sarjan aikaisista tapahtumista. Tiedätte, mitä se tarkoittaa. Malec. Sitä se tarkoittaa. Vaikka tällä hetkellä koenkin jonkin sorttista yliannostusta kirjojen romansseista, tähän pariin en voi kyllästyä. Siksi suosikkitarinani oli ehdottomasti Alecin ja Magnuksen ensitreffit.

Pidin enemmän loppupään tarinoista, sillä niihin tuntui olevan jo valmiiksi läheisempi suhde. Alkupään tarinoissa juonet eivät olleet niin kovin kiinnostavia. Ne olivat toki viihdyttäviä, mutta hieman yhdentekeviä. Niihin sisältyi myös aivan liikaa vihjailua Clockwork-sarjaan. En ole lukenut prequel-sarjasta kuin ensimmäisen osan, joten se ärsytti minua. Sama ongelma oli myös City of Heavenly Firessa, Clare ei osaa sulavan vihjailun taitoa, vaan antaa liikaa tietoa, jolloin lukija ymmärtää jääneensä jostain ulkopuolelle. Paras vihjailu on sellaista, jonka ymmärtävät ne, jotka asiasta tietävät, mutta tietämättömät kykenevät ohittamaan. Toinen asia, mitä koko kirjassa oli liikaa, oli Camille. Hänet mainittiin ja häntä näkyi raivostuttavan paljon. Camille henkilönä ei herätä minussa mitään kiinnostusta tai sympatiaa. Hän on vain turhauttava.

Claren loistavat humoristiset oivallukset olivat onneksi löytäneet tiensä myös The Bane Chroniclesiin. Välillä niitä tuli jopa sarjatykityksenä, jolloin huomasin nauravani ääneen. Oli myös erinomainen valinta esitellä paremmin Catarina Loss ja Ragnor Fell, jotka varsinaisessa sarjassa jäivät hyvin etäisiksi ja merkityksettömiksi. Molemmat olivat mahtavia hahmoja ja etenkin Catarina oli loistava.

Kaiken tämän jälkeen on pakko sanoa, että yksi kirja ei vaan millään riitä. Tarvitsen lisää ja etenkin tarinoita varsinaisen sarjan ympäriltä. Se ei mielestäni myöskään ole mikään mahdottomuus, sillä Cassandra Clarelta taitaa puuttua kyky jättää luomansa maailma ja henkilöt taakseen. Jos se tarkoittaa lisää Magnus Banea, en löydä asiasta mitään valittamisen aihetta.

41/2 / 6 hieman närkästynyttä asiakasta vaatimassa sarviliskorituaaliaan

Cassandra Clare, Sarah Rees Brennan, Maureen Johnson: The Bane Chronicles, 2013 & 2014, Walker Books, 503 sivua

The Bane Chronicles kuittasi Helmetin kirjahaasteesta 7 kohtaa.

5. Kirja, jonka henkilöistä kaikki eivät ole ihmisiä
7. Novellikokoelma
8. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat Suomen ulkopuolelle
27. Nuorille tai nuorille aikuisille suunnattu kirja
29. Kirja, jossa on taikuutta
43. Kirja, jossa on yli 500 sivua
48. Kirja, joka kertoo henkilöstä, joka on eri sukupuolta kuin sinä

Yhtään ei ole sijaistoiminto

Kai se on pakko vihdoin myöntää. Olen koukussa kirjahaasteisiin. Siksi aionkin ottaa vastaan Helmetin Kirjan vuoden kunniaksi julkaistun haasteen sen sijaan, että keskittyisin lukemaan kirjoituksiin tai hoitamaan muita kouluun liittyviä asioita. Yritän parhaani mukaan saada haasteen suoritettua, ja siinä onkin onneksi aika joustavat säännöt, mutta mitään paineita en sen valmiiksi saamisesta ole ottamassa.

Kirjan vuoden kunniaksi HelMet-kirjastot esittävät pääkaupunkiseudun lukijoille leikkimielisen lukuhaasteen. Ohessa on 50 kohdan lista erilaisista perusteista, joilla valita luettavaa vuonna 2015. Lukuhaasteen tavoitteena on innostaa lukemaan myös sellaisia kirjoja, joihin ei ensimmäisenä olisi tarttumassa. Ei ole vaarallista, vaikka kaikkia 50 kohtaa ei saisikaan toteutettua tai yhdellä kirjalla tulisi kuitanneeksi useamman rivin. Tärkeintä on saada uusia, yllättäviä ja ilahduttavia lukuelämyksiä.--

Kirjan vuoden 2015 lukuhaaste

1. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
2. Kirja, josta on tehty elokuva (kts. Kirjoista elokuviksi -kirjahylly Kirjasammossa)
3. Vuonna 2015 julkaistu kirja (kts. vuonna 2015 julkaistut kirjat Helmet-haussa)
4. Kirja, jonka kirjoittaja oli alle 25-vuotias, kun kirja julkaistiin
5. Kirja, jonka henkilöistä kaikki eivät ole ihmisiä
6. Kirja, jonka nimi on yksi sana
7. Novellikokoelma (kts. Ohuet klassikot 3/3: Novelleja ja kertomuksia sekä Novelleja naistenviikolle -kirjahylly Kirjasammossa)
8. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat Suomen ulkopuolelle (kts. Berliini – rakkaani Euroopassa, Kirjamatka Prahaan sekä Lukumaratonille Intiaan?)
9. Tietokirja
10. Suositun kirjailijan ensimmäinen kirja (kts. SHK: 10 esikoisromaania, jotka pitää lukea -kirjahylly Kirjasammossa)
11. Sellainen suosikkikirjailijasi kirja, jota et ole aiemmin lukenut
12. Kirja, jota ystäväsi on suositeltu sinulle
13. Kirja, joka on voittanut merkittävän kirjallisuuspalkinnon, esim. Finlandia-palkinnon (kts. Palkintosarjat-sivu ja Finlandia-palkitut-kirjahylly Kirjasammossa)
14. Tositapahtumiin pohjautuva kirja
15. Kirja, jonka lukemista olet harkinnut jo pitkään
16. Kirja, jota äitisi rakastaa 
17. Kirja, joka on mukaelma jostakin klassisesta tarinasta, esim. sadusta, Shakespearen näytelmästä tai kirjallisuusklassikosta
18. Yli 100 vuotta vanha kirja
19. Kirja, joka kertoo seksuaalivähemmistöön kuuluvasta henkilöstä/henkilöistä (kts. HLBTI-kirjallisuutta-kirjahylly Kirjasammossa)
20. Kirja, jonka valitset pelkästään kannen perusteella
21. Kirja, joka sinun piti lukea koulussa, mutta et lukenut
22. Muistelmateos tai elämäkerta
23. Kirja, jonka pystyt lukemaan päivässä (kts. Ohuiden kirjojen maraton sekä Ohuet klassikot osa 1/3: Kotimaista, 2/3: Kansainvälistä ja 3/3: Novelleja ja kertomuksia)
24. Kirja, joka tapahtuu paikassa, jossa olet aina halunnut käydä
25. Syntymävuonnasi julkaistu kirja
26. Kirjatrilogia
27. Nuorille tai nuorille aikuisille suunnattu kirja (kts. Nuortenkirja kelpaa aikuisellekin sekä 50 nuortenromaania, 5 eri teemaa -artikkeli Kirjasammossa)
28. Kirja, jonka nimessä on väri
29. Kirja, jossa on taikuutta
30. Sarjakuva-albumi tai -romaani (kts. Sarjakuvamaraton)
31. Elämäntaito- tai self-help-kirja
32. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat kotikaupunkiisi tai -kuntaasi
33. Kirja, jonka kirjoittaja ei ole kotoisin Euroopasta tai Pohjois-Amerikasta 
34. Kirja, jonka nimessä on numero
35. Kirja kirjailijalta, jonka nimikirjaimet ovat samat kuin sinulla
36. Runokirja (kts. Tienviittoja 2000-luvun runouteen)
37. Kirja, joka on kielletty jossain päin maailmaa (kts. Kiellettyjen kirjojen lukumaraton)
38. Kirja, jonka lukemisen olet aloittanut, mutta joka on jäänyt kesken 
39. Kirja, jonka muistat lapsuudestasi
40. Tulevaisuuteen sijoittuva kirja (kts. Scifimaraton, Scifin pimeä puoli sekä Tieteiskirjallisuus-genre Kirjasammossa)
41. Kirja, jonka kirjoittaja oli yli 65-vuotias, kun kirja julkaistiin
42. Kirja, jonka lukeminen hieman nolottaa sinua 
43. Kirja, jossa on yli 500 sivua
44. Klassinen rakkausromaani (kts. Intohimoinen Charlotte Brontë)
45. Kirja, joka pelottaa sinua (kts. Kauhukirjallisuus-genre Kirjasammossa)
46. Kirja, joka kertoo jonkin alkuperäiskansan jäsenistä tai kulttuurista, esim. saamelaiset, intiaanit tai aboriginaalit (kts. Saamelaiset sekä Saamelainen kirjallisuus Suomessa -artikkeli Kirjasammossa)
47. Hauska kirja (kts. Huumori-genre Kirjasammossa)
48. Kirja, joka kertoo henkilöstä, joka on eri sukupuolta kuin sinä
49. Jännityskirja tai dekkari (kts. Murhamaraton sekä Jännityskirjallisuus-genre Kirjasammossa)
50. Kirja, jota kirjaston henkilökunta suosittelee sinulle

Vuosikatselmus 2014

Olen nyt kunnialla selviytynyt ensimmäisestä vuodestani blogin pitäjänä. Ajattelin siis tähän hieman koota menneen vuoden pääkohtia ja antaa pieniä maistipaloja tulevasta vuodesta.

Vuoden 2014 kirjasaldo on 43 kirjaa. Se on enemmänkin kuin oletin ja olenkin tulokseen erittäin tyytyväinen. Se toimiikin vertailupohjana tuleville vuosille. Saldoon on laskettu mukaan lukemani kaunokirjallisuus sekä mangat. En laske mukaan koulukirjoja. (Tähän on myös syynä se, että harvemmin luen yhtäkään koulukirjaa kokonaan.) Kaksi luetuista kirjoista on vielä postaamatta, mutta niillä ei nyt ole kiire.

Kirjaprojekteja mahtui viime vuodelle 3 kappaletta. Niistä 30 päivän kirjahaaste ja klassikkohaaste on onnellisesti saatettu päätökseen. Oman hyllyn unohdetut ja Toisen hyllyn aarteet on yhä käynnissä hamaan tulevaisuuteen.

TV-sarja-arvioita postasin 2, Ratkaisijan ja Veronica Marsin. Luonnoksena niitä on kuitenkin vaikka millä mitalla. Yritän paneutua niiden kimppuun, kunhan aikaa on ja motivaatio iskee. Nämä postaukset eivät kuitenkaan ole prioriteettina juuri nyt.

Kaikkea muutakin jännää tapahtui vuoden aikana, kuten kirjamessut. Kaikki tämän tyyppiset asiat löytyvät tunnisteella jännän ytimessä.


Nyt päästäänkin sitten tuleviin asioihin!

Ereita ja minä olemme luoneet uuden klassikkohaasteen! Se on valikoidumpi ja ehkä myös vähän rennompi kuin edellinen. Siitä on tulossa esittelypostaus, kunhan keksimme haasteelle hyvän nimen. Tämän haasteen lisäksi kirjavuoteeni kuuluu myös kaksi muuta haastetta. Toinen on ylempänä mainittu Oman hyllyn unohdetut ja Toisen hyllyn aarteet. Kolmas on Helmet-kirjastojen nettisivulta löytyvä haaste, jonka tarkoituksena on lukea kirjoja, jotka täyttävät tiettyjä kriteerejä. Siitäkin lisää myöhemmin.

Olen luontaisesti perfektionistinen ja tyytymätön sielu, ainakin tietyissä asioissa, joten suunnittelen taas uutta ulkoasumuutosta. Olen jo ehtinyt kyllästyä nykyiseen.

Saatan taas laitella jotain ylppäreihin liittyvää, kun päästään lähemmäksi kyseistä kauhua. Myös epätoivoni ranskan lukemisen suhteen saattaa tulla tutuksi.

Tietenkin luvassa on myös kaikkea yllättävää ja vuoden mittaan kirkastuvaa.

Ihanaa (ja kirjallista) vuotta 2015!!!