Kirjamessujen aarresaalis

Aloitin viime vuonna oman perinteen, jota aion nyt jatkaa. Teen siis pienen esittelyn Kirjamessuilta ostamistani kirja-aarteista. Tänä vuonna saalis oli aika tavalla suurempi kuin viime vuonna. Syynä voi tosin olla se, että olin messuilla kaikki neljä päivää. Siinä oli enemmän kuin runsaasti aikaa koluta kaikki antikvaariset puodit läpi useampaan kertaan...

Kyllä. Niitä ihan oikeasti on 12

Kirjat ovat siis seuraavat:

Lars Kepler: Hypnotisoija, Nukkumatti

Ursula K. Le Guin: Maameren tarinat 1-3

Salla Simukka: Valkea kuin lumi

Gillian Flynn: Gone Girl

J. K. Rowling: Harry Potterit 1, 3 & 4

Umberto Eco: Ruusun nimi

George R. R. Martin: The Clash of Kings

Eoin Colfer: Ikuisuuskoodi, Opalin kosto

Ihan kuin minulla ei jo valmiiksi olisi valtavaa määrää luettavia kirjoja. No, onpahan ainakin valinnan varaa. Olen suunnattoman iloinen ostoksistani ja tein mielestäni loistavia löytyjä. Bonuksena esittelen vielä eilen postissa saamani lähetyksen:

Liebster Award

Aina oppii jotain uutta. Tällä kertaa "uutta" tarkoittaa tällaisen Liebster-palkinnon olemassaoloa. Minut mukaan veti aina yhtä ihana Ereita, Lumiset kuusenoksat -blogin kirjoittaja. Olen erittäin iloinen tästä ja kiitän sydämeni pohjasta. Palkinto on eteenpäin levitettävää sorttia ja säännöt ovat seuraavat:

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.
2. Laita palkinto esille blogiisi.
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen.
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa.
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat.
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen.
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.
Sezzien kysymykset koskivat kirjoja ja kirjastoja. Tässä vastaukseni.

1. Mikä on viimeisin ostamasi kirja?

Kirjamessuilla tuli ostettua valtava kasa kirjoja. Aivan viimeinen ostos taisi olla Salla Simukan Valkea kuin lumi.

2. Oletko jo lukenut tämän kirjan? Jos, niin oliko se rahojesi arvoinen?

Olen lukenut kirjan aiemmin ja se on koko trilogian paras osa. Ostin sen nimen omaan siitä syystä, että tahdoin sen osaksi kokoelmaani.

3. Mistä yleensä ostat kirjoja? Netistä, paikallisesta kirjakaupasta, kirjakauppaketjusta, divarista...?

Ostelen kirjoja monenlaisista paikoista, paitsi netistä. Sieltä olen ostanut kirjan ehkä kerran? Tykkään alennuskirjoista.

4. Miten usein ostat kirjoja?

En mitenkään säännöllisin väliajoin. Ostan todennäköisesti useamman kirjan parin päivän sisään ja sitten pidän taukoa.

5. Onko sinulla tapana ostaa vain kirjoja, jotka olet jo lukenut ja todennut hyviksi, vai ostatko myös uusia tuttavuuksia?

En voi luokitella itseäni vain toiseen kategoriaan. Riippuu täysin mielialastani.

6. Jos sinun tulisi luopua kirjakaupan kanta-asiakaskortistasi tai kirjastokortistasi, kummasta luopuisit? Miksi?

Kanta-asiakaskortista, koska minulla ei edes ole sellaista. Kirjastokortti on paljon yleishyödyllisempi. Ja ainahan voin lainata jonkun toisen kantiskorttia.

7. Mitkä kaikki kirjat sinulla on kirjastosta lainassa tällä hetkellä?

Liian monta, joita en ole lukenut. Olen laiska enkä jaksa nousta katsomaan.

8. Kun saavut lähikirjastoosi, mille hyllylle suuntaat ensimmäisenä? Miksi?

Kiipeän portaat kolmanteen kerrokseen, missä ovat nuortenkirjat. Käyn aika harvoin kirjastossa etsimässä teoksia. Yleensä varaan ne, mitä tahdon.

9. Kirjastossa käydessäsi pyydätkö usein/silloin tällöin/ koskaan kirjastonhoitajien suosituksia?

Enpä oikeastaan. On tarpeeksi luettavaa muutenkin.

10. Käytätkö kirjaston muita palveluja kuin kirjojen lainaamista? (Esim. elokuvien tai musiikin lainaamista, tietokoneita, käytkö kirjaston järjestämissä tapahtumissa jne.)

Käytän toisinaan tietokoneita, mutta muuten en oikeastaan käytä.

11. Palautatko kirjasi ajallaan, vai kerääntyykö kortillesi sakkoa aina myöhässä olevista lainoista?

Ha. Haha. Hahahahahahaa. Maksoin juuri 18,60€ sakkoa kirjastolle.

Seuraan tällä hetkellä vain muutamia blogeja ja olen itsekin ollut aika epäaktiivinen kirjoittaja lähiaikoina. Laitan palkintoni siis eteenpäin ihanille seuraajilleni, joista jokaista arvostan erittäin paljon. Jotkut teistä ovat tämän ehkä jo tehneet, mutta saatte nyt tuplana. Linkkaan vain neljä, koska en onnistunut löytämään blogiosoitetta kahdelle seuraajistani.

Katariina - Unelmien aika
Joanna - Katosin kirjamaailmaan
Saara - Doubleshot
Pirjo Marjatta - Pythagoraan lause

Omat kysymykseni koskevat musiikkia, koska se on kirjojen ohella yksi intohimoistani.

1. Kuinka paljon aikaa päivässä käytät musiikin kuunteluun?
2. Mitä mieltä olet musikaaleista?
3. Oletko nähnyt yhtään musikaalia?
4. Osaatko laulaa tai soittaa jotain instrumenttia?
5. Laulatko mukana, kun kuuntelet musiikkia?
6. Käytkö konserteissa tai festareilla?
7. Mikä artisti/bändi on vaikuttanut sinuun eniten?
8. Mikä biisi sinulla on viimeksi soinut päässä?
9. Osaatko lukea nuotteja?
10. Mitä kanavaa käytät musiikin kuunteluun? (Youtube, Spotify, ym)
11. Mikä musiikkityyli on lähimpänä sydäntäsi?

Kirjamessut käyntiin!

Pahoittelen syvästi pitkää poissaoloani. Nyt on kuitenkin paljon jänniä asioita luvassa! Olen tänä vuonna mukana tekemässä ohjelmaa Kirjamessuille! Kallion lukion Kirjakallio pitää hallussaan Louhi-lavaa ja tuottaa sinne ohjelmaa jokaisena messupäivänä. Luvassa on napakkaa, ajankohtaista ja monipuolista sisältöä.

https://images.cdn.yle.fi/

Oma esiintymiseni:

Olen haastattelemassa Ystäväni hevonen -kirjan kirjoittajaa Ronja Salmea perjantaina klo 11

Paneelia olen vetämässä aiheesta Onko pakko olla seksikäs? ja mukana on mahtavia persoonia. Klo 14 voi siis huomenna kuulla seuraavia henkilöitä: Sandra Lamppu, Ina Mikkola, Melissa Mäntylä ja Ellinoora Lievonen.

Tänään olin lähinnä vain pyörimässä paikalla ja fiilistelemässä. Yksi kirjakin tarttui mukaan...

Keskinkertaista!

http://ecx.images-amazon.com/

John Green: Paper Towns

Quentin on ollut rakastunut naapurissa asuvaan Margoon lapsuudesta asti. He ovat kasvaneet toisistaan erilleen eivätkä enää vietä aikaa yhdessä, kunnes Margo kiipeää eräänä iltana Quentinin ikkunasta sisään ja raahaa tämän mukaansa monimutkaiselle kostoretkelle. Quentin luulee tämän olevan uuden ystävyyden alku, kunnes huomaa Margon seuraavana päivänä kadonneen kertomatta kenellekään, minne on mennyt. Margo on kuitenkin jättänyt vihjeitä, joita Quentin lähtee seuraamaan. Etsiessään Margoa, Quentin päätyy syvemmän kysymyksen äärelle. Kuka Margo oikeasti on?

Koska Sezzie sai taiottua meille liput Paper Townsin ennakkonäytökseen, täytyi molempien tietenkin lukea kirja ennen sitä. Tässä tapauksessa on sanottava, että minun kohdallani kirja kärsi nopeasta lukutahdista. Paper Towns on jaettu kolmeen osaan. Ensimmäinen ja kolmas olivat sujuvaa, kiinnostavaa ja paikoin hauskaa, mutta toinen osa ei iskenyt ollenkaan. Tuntui, että mitään ei tapahtunut ja kuvattiin vain Quentinin arkielämää ja Margo-pakkomiellettä. Hulluksihan siinä tulee. Tätä tosiaan korosti nopea lukutahti. Kirjat, joissa kuvataan tavallista elämää tavallisessa maailmassa, eivät jaksa pitää yllä kiinnostustani, joten keskikohta oli Paper Townsissa aika lailla pakkopullaa.

Pidän John Greenin kirjoissa eniten filosofisista pohdinnoista ja kekseliään kauniista tavoista käyttää kieltä. Tässä kirjassa molemmat jäivät valitettavan vähälle. Niiden tilalla oli 20 kertaa liian monta Quentinin "Margo on unelmieni tyttö, Margo on maailman tärkein ihminen, kaikkien muidenkin täytyy omistaa elämänsä Margon olemuksen pohdiskelulle". Ymmärrän, että kirjan pointtina oli Quentinin Margo-obsessio ja siitä yli pääseminen, mutta olisin toivonut dynaamisempaa kokonaisuutta ja nopeampaa tahtia.

Sivuhenkilöistä on pakko antaa ylimääräistä plussaa, sillä oma lempihenkilöni löytyy tästä kategoriasta. Radar oli hauska, miellyttävä, inhimillinen ja ainoa järjen ihminen koko kirjassa. Hän oli henkireikäni aina, kun Q teki jonkin typerän tempauksen. Muutkin sivuhenkilöt olivat kiinnostavia ja toivat tarinaan oman persoonallisen leimansa. Radar ja hänen tyttöystävänsä Angela ovat myös elokuvassa erittäin onnistuneesti kirjoitetut.

Kirjan syvempi sanoma niin sanotun "manic pixie girl" -tyypin mahdottomuudesta ja siitä, kuinka rakastumme joskus ajatukseen toisesta tämän todellisen persoonan sijaan, nostaa kirjan pisteitä silmissäni. Nuorten kirjojen tyttöhahmoista ja rakkaustarinoista minulla onkin erittäin paljon sanottavaa. En kuitenkaan avaa Pandoran lipasta nyt, vaan mahdollisesti teen asiasta erillisen postauksen heti, kun aikaa riittää.


 Elokuvasta sanon vain sen verran, että se oli mielestäni ihan mukiinmenevä sovitus. Tiivistettynä voisi sanoa sen olleen keskinkertainen elokuva keskinkertaisesta kirjasta. Kannattaa käydä katsomassa, jos genre on sinua kiinnostava.

31/2 / 6 hyvin ikävää, onneksi elokuvasta poisjätettyä, käärmekohtausta

John Green: Paper Towns, 2008, Dutton Books, 365 sivua

https://contentcafe2.btol.com/

Vanessa Curtis: The Haunting of Tabitha Grey

Tabithan isä on saanut työpaikan vanhan kartanon tilanhoitajana ja koko perhe muuttaa paikan päälle saadakseen uuden suunnan elämälleen. Pian Tabitha alkaa kuitenkin huomata outoja tapahtumia, joita hän ei kykene järjellä selittämään. Onko hän vaarassa vai oikeasti seonnut?

Kyllä, kirja ihan oikeasti alkaa näin. Suureksi pettymyksekseni se ei kuitenkaan ollut B-luokan slasher, jos niin voi kirjoista edes sanoa, vaan aika laimeaksi jäävä kauhua yrittävä tarina. Juoni ei varsinaisesti ollut huono, vaikka olikin lopulta hieman liian yksinkertainen. Siinä oli hyviäkin hetkiä, jotka herättivät muutaman väristyksen. Loppuratkaisu ei ollut omaperäisimpiä, mutta solmi tyydyttävästi langanpätkät yhteen.

Hieman ennalta-arvattavan juonen olisin voinut vielä sivuuttaa, jos henkilöt olisivat olleet kiinnostavat tai miellyttävät. Vielä mitä, yksikään kirjan henkilöistä ei tuonut kaivattua kiintymyksen tunnetta. Tabitha on avuton ja lapsellinen ja käyttää koko kirjan ympäriinsä haahuiluun. Hän odottaa vastauksien vain tipahtavan syliinsä tekemättä itse oikeastaan mitään muuta kuin pyörtyilee ja on peloissaan. Hän ei myöskään tajua itse yhtään mitään. Ei siis absoluuttisen mitään. Kaikki asiat täytyy kertoa tarkasti ja juurta jaksaen ennen kuin valkenee. Tabitha on 14-vuotias! Kyllä sen ikäisenä pitäisi jo alkeellinen päättely onnistua.

Toisaalta, hänen vanhempansa ovat kaksi ärsyttävää tunnevammaista, joten ehkä avuttomuus on odotettavissa. Hänen äitinsä käytöstä vielä hieman ymmärtää masennuksen takia, mutta joitakin juttuja on todella vaikea niellä. Lopussa selviävä "pikku yksityiskohta" olisi myös ollut Tabithan hyvä kuulla hieman aikaisemmin. Hänen isänsä taas on toisella tavalla ärsyttävä. Hän on toisinaan todella kohtuuton ja odottaa lamaantuneelta lapseltaan aivan liikaa. Oman etunsa voisi kenties myös joskus unohtaa, kun lapsella on ongelmia?

Ison tekstin ja runsaiden marginaalien takia The Haunting of Tabitha Grey oli nopeaa ja kevyttä luettavaa. Se ei herättänyt suuria tunteita lievää ärsyyntymistä lukuunottamatta. Hieman nuoremmat lukijat voisivat saada kirjasta enemmän irti.

3 / 6 luultavasti eroon päättyvää parisuhdetta

Vanessa Curtis: The Haunting of Tabitha Grey, 2012, Egmont, 295 sivua

Kirjakauppoja maailmalta: Berliini

Kävin tosiaan kesän alussa Berliinissä ja minun piti tehdä kattava blogipostaus aiheesta. Postausta miettiessäni kuitenkin tajusin, kuinka valtavan laaja postauksen pitäisi olla, jotta se kattaisi edes pintaraapaisun upeasta Berliinistä. Päätinkin siis rajata aiheeni kirjablogiin istuvaksi. Pääsin nimittäin tutustumaan aivan ihanaan ja valtavaan kirjakauppaan! Tässä tulee

Dussmann

Dussmann on Berliinissä sijaitseva ihmissieluja sisäänsä syövä kaupparakennus, jossa on kolme kerrosta. Kaksi ylintä on varattu vain ja ainoastaan kirjoille ja kellarikerros on täynnä elokuvia ja cd-levyjä sun muuta koukuttavaa elektroniikkaa. Yksikin kerros on niin laaja, että sen läpikäymiseen kuluttaisi kevyesti kokonaisen päivän. Valitettavasti meillä ei ollut sellaisia aikoja käytettävänä, joten jouduin tyytymään pikavilkaisuun. Tästä johtuen en myöskään ottanut tarpeeksi kuvia tyydyttämään tarpeeni kokea Dussmann uudestaan.

 Hetken kierreltyäni huomasin lähes kaiken olevan saksankielistä. Tuntemattoman kielen autiomaassa  harhaillessani osuin sattumalta keitaalle silmieni osuessa tähän lumoavaan näkyyn:

Se olikin sitten täynnä ihastuttavia englanninkielisiä kirjoja kaikista eri genreistä. Kuljin sen hyllyjen välissä lumoutunut tuijotus kasvoillani ja päästellen ihastuneita huokauksia.

Ja mitä olisikaan kirjakauppa ilman hämmentäviä taiteellisia ratkaisuja!

Jos joskus matkustan takaisin taianomaiseen Berliiniin, saa matkakumppanini raahata minut väkipakolla Dussmannilta ulos.

PSA! Muutoksen tuulet puhaltavat!

Tämä on pienimuotoinen heads-up blogini tulevista tapahtumista.

Koska lapsen mieli on muuttuvainen, aion jälleen tehdä ulkoasuremonttia. Tällä kertaa tavoitteena on tehdä blogistani suoraviivaisempi ja mahdollisimman miellyttävä lukea. Aion myös siirtää postausten pääpainon kirja-arvosteluille ja joillekin satunnaisille kirjoittamisjutuille. Oman elämän lifestyle-asiat ovat minun osaltani siirtyneet muiden sosiaalisen median kanaville enkä jaksa väsätä niistä myös blogitekstejä. Poikkeuksena ovat erilaiset kirjatapahtumat ja -haasteet. Saatan intoutua myös jakamaan prosessiani Kirjamessujen saralta. Olen nimittäin kouluni kautta mukana tekemässä Kallion lukion Louhi-lavaa. En lupaa muutoksia yhdessä yössä, vaan joudutte mahdollisesti kestämään keskeneräisiä työvaiheita.

(Niille, jotka eivät ole törmänneet internetin ihmeellisissä syövereissä kirjainlyhenteeseen PSA, se tulee sanoista Public Service Announcement ja on eräs tumblrin käytetyimpiä ilmauksia.)

Kaunista keijuhöttöä: Fragile Eternity

https://immortalfiction.files.wordpress.com/

Oman hyllyn unohdetut:

Melissa Marr: Fragile Eternity

Sarjan kolmannessa osassa Aislinn yrittää tasapainotella sekavien tunteidensa kanssa ja asettua elämäänsä keijujen kuningattarena. Hänen suhteensa Sethin kanssa on koetuksella, sillä kesän lähestyminen tuo Aislinnin ja Keenanin lähemmäs toisiaan. Seth päättää ottaa kohtalon omiin käsiinsä arvaamattomin seurauksin. Samaan aikaan jännitteet hovien välillä kasvavat ja sota alkaa näyttää turhankin todennäköiseltä.

Aloitin tämän kirjan lukemisen Nukkumatin jälkeen, sillä kaipasin rauhallista ja rönsyilevää kerrontaa dekkarin nopean ja intensiivisen tahdin jälkeen. Mikään rauhallisuuden kaipuu ei kuitenkaan jaksa kantaa yli neljäsataasivuista kirjaa, jossa ei tapahdu oikeastaan kuin yksi merkittävä asia. Muun ajan säädetään sitä, kuinka kaikki ovat vähän hukassa eikä mikään mene niin kuin aina ennenkin.

Koin henkilöiden kanssa lukuisia väsyneen huvittuneita hetkiä, sillä lähes kaikki päättivät ryhtyä jollain tapaa ärsyttäviksi. Pahin kaikista oli Seth, joka otti itselleen Tyhmän Tytön roolin ja sovitti käytöksensä sen mukaan. Hän siis oli niin suuren, ikuisen rakkautensa lumoissa, ettei kyennyt miettimään tekojensa seurauksia tai järkevyyttä hetkeäkään. Kaikkein raivostuttavinta oli lähellä kirjan loppua ollut keskustelu Sethin ja Aislinnin välillä, missä Seth ei huomaa itsessään mitään vikaa, vaan sälyttää vastuun kaikkien muiden harteille. Niall oli harvinaisen kestettävä ja kohtaukset hänen kanssaan olivat kirjan kevyiten sujuvaa materiaalia. Valitettavasti niitä ei ollut tarpeeksi, jotta ne olisivat toimineet riittävänä vastapainona kaikelle rönsyilevälle haikailulle.

Melissa Marr on selvästi itse Aislinnin ja Sethin rakkaustarinan lumoissa tai yrittää hieman ontuvasti luoda pohjaa sarjan muiden osien draamalle. Veikkaan ensimmäistä vaihtoehtoa. Aislinnin ja Seth käyvät kirjassa useita kertoja tismalleen samanlaisen sisäisen monologin, jossa korostavat sitä, kuinka heidän rakkautensa on niin meant to be ja kuinka kukaan toinen ei voi koskaan ymmärtää heitä samalla tavalla tai merkitä heille niin paljon kuin he merkkaavat toisilleen. Tähän tulee tietenkin pian ähky ja mutisin jossain vaiheessa epämääräisiä varoituksia kirjaa kohtaan, jos joudun lukemaan kliseistä rakkausangstia vielä yhdenkin sivun.

Fragile Eternity oli häikäisevän selvästi täytekirja, jonka ainoa tehtävä oli rakentaa näyttämöä tuleville osille. Suurin kritiikkini kohdistuukin sivumäärään, josta olisi riittänyt puolet. Nykymuodossaan kirjaan kyllästyy ja lukija alkaa toivoa epätoivon voimalla edes jotain kiinnostavia tapahtumia. Kaunis kansi siinä ainakin on. Sitä voi sitten tuijotella, kun kyllästyy tapahtumattomuuteen.

2 1/2 6 Boa-käärmettä keijujen valtakunnassa

Melissa Marr: Fragile Eternity, 2009, Harper Collins, 389 sivua